Noita kaikkia otsikossa mainittuja sisälsi siskon mökkivierailu. Ja hieman piti nauttia ruokaviiniä (muistakaa, jos haluatte ostaa hyvää valkkaria, ostakaa sitä chileläistä, jonka nimeä en muista, mutta jonka pullon kyljessä on polkupyörä ), saunaolutta / siideriä ja pienet konjakit. Konjakin voimalla pääsimme itse asiassa pois metsästä, siis lupasimme, että jos jaksetaan kävellä autolle ja jaksan ajaa mökille, saamme heti ottaa konjakit vahvistukseksi. Otimme.

Lähdimme torstaina iltapäivällä mökin lähistöllä olevaan kansallispuistoon. Aiemmin en ole käynyt Tervajärvellä, joka on mökin lähellä, joten ajoimme sinne ja koska Kuutinlahdelle oli vain reilu 3 kilometriä, päätimme hilppasta sinne ja takaisin.(kuvan sortuma on yli 9000 vuotta vanha, luin infoa jostain..)

(sen verran kerron Repovedestä, että en kovin hinkua enää lähteäLapinsalmelle, Mustalamminvuorelle, Olhavalle,  vaikka maisemat on upeita, ja olen niissä useamman kerran käynyt. Vaeltajia on nykyään niin paljon, että päät yhteen kolisee, ennen alue tunnettiin nimellä "Valkealan erämaa", ja sinne piti osata mennä pieniä hiekkateitä pitkin, ilman opastuksia. Silloin se oli todellista erämaata, joskaan hengästyttävän kauniit maisemat eivät ole minnekään kadonneet nytkään, ihmisiä vain on liikaa.)

Linkityksiin Lapinsalmen, Olhavan ja Mustalamminvuoren ja Kuutinlahden kuviin on lupa saatu täältä. Tosi hienoja maisemakuvia muutenkin, kannattaa tutustua.

Lähdimme siis matkaan, ja kunnon retkeilijöiden tapaan meillä oli makkaraa paistettavaksi, kunhan pääsemme Kuutinlahdelle, mutta ei mitään juomista . Totesimme aika alkumatkasta, että ehkä olimme hieman tyhmiä, kun kieli alkoi liimautua kitalakeen.

Mutta kolmisen kilometriä, ensimmäisen välitiedotteen mukaan 2,6 kilometriä, piankos me sinne käpötellään... maasto muuttui haastavammaksi, oli jyrkkää nousua ja jyrkkää laskua, käveltiin, käveltiin, käveltiin... ei puhettakaan, että olisi alkanut kanava häämöttää. (eikä meillä tietenkään karttaa ollut, mutta reitti oli merkitty erittäin selkeästi).

Lopulta ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Kyllähän maastossa matkat tuntuu pidemmiltä kuin pururadalla, mutta kun välietapilla, takaisin tullessa katsoimme karttaa, (joka oli asetettu niin, että vasta takaisin tullessa huomasi, että siinä olisi ollut karttakin) totesimme kääntyneemme takaisin kohdassa, josta oli matkaa kanavalle vielä vaikka kuinka paljon. Millä systeemillä ne oikein mittailevat?

Mökille päästyämme ravitsimme itseämme runsaalla nesteellä ja konjakilla..

Saunan lämmitessä alkoi raju ukkosmyrsky. Sähköt meni poikki, ja  kynttilän valossa söimme salaattia ja joimme polkupyöräviiniä ja turisimme. Onneksi ei tarvinnut koko iltaa pimeässä käkkiä, päästiin me sinne lauteillekin. Saunottiinkin aika pitkään ja hartaasti, vai mitä siskoseni?

Sillä välin kun oltiin metsäilemässä, oli naapurin isäntä käynyt laittamassa peltoni kylvökuntoon. Ja voihan perkele! Pelto on AIVAN TÄYNNÄ KIVIÄ! Isoja kivenmurikoita! Käsittämätöntä, miten siellä on voitu edes perunaa kasvattaa. En halua edes asiasta puhua enempää, otan kuvan kunhan käyn siellä. 

Mökin isossa kamarissa on jotain kummallista... kirjoitan siitä joskus toisen kerran, mutta sisko - tietämättä, että olin aistinut samaa - huomasi, että siellä ei ole hyvä olla; kynnyksellä jo tulee sellainen olo, että ei huvita mennä sisään. Siellä on ehkä tapahtunut jotain kurjaa, toisin kuin muualla mökissä, jossa on oikein rauhaisa tunnelma. Ja juuri ison kamarin sisustuksen kanssa olen nähnyt eniten vaivaa, koska haluan siitäkin viihtyisän. Se vain ei ole, se on kolkko ja outo (?)

Jospa ison kamarin seinälokerikon asukkaista olisi apua poistamaan huonot henget. Näitä enkeleitä nyt vain läht tulemaan mökillekin. (ja yksi possu muina possuina seassa)

Niin ja kirpparilta ostamani vaaka joutui hommiin, se punnitsee hedelmiä tuvan ikkunalla työkseen.

Lopuksi maalipurkkien uusi elämä. Pari tyhjää maaliämpäriä oli jäänyt mökin eteiseen, en ollut saanut vietyä niitä jäteasemalle.

Suihkutin ne maalilla valkoiseksi ja laitoin lautasliinoista ruusut kylkiin. Lopuksi suihkutin lakan päälle ja kylvin hajuherneen siemenet kasvamaan.

Lopuksi vielä juttu siitä, mitä täällä kotona tapahtui sillä välin kun oltiin mökillä. Kaksoslikka oli ollut illalla keittiössä, ja oli alkanut ihmetellä,  miten koiran kupilta kuuluu kova rouskutus, vaikka Viivi on mökillä, eikä kissoja näy missään. Kurkistus kupille paljasti rouskuttajan.

Siili oli tepastellut avonaisesta takaovesta sisään, kodinhoitohuoneen läpi keittiöön ja Viivin kupille syömään. Se oli kaatanut kupin, ja rouskutteli tyytyväisenä papuja. Oli kuulemma ollut hyvin loukkaantuneen näköinen, kun muksut rukkaset kädessään kantoivat sen ulos, mutta ei se ollut älynnyt edes pelätä, oli vain kurkistellut piikkiensä seasta, että minne nyt mennään.. Saapa nähdä, pistäytyykö se toistekin. Takapihalla sitä oli odottamassa yksi iso ja yksi pieni siili. Perhe odotteli siis että mammasiili käy tankkaamassa, ja sitten jatketaan matkaa

Lisätty vähän myöhemmin: siiliperhe palasi äsken etsimään ruokaa, mammasiili lapsensa kanssa. Mammaa vähän ujostutti, hän päätti mennä huomaamattomaan paikkaan odottamaan, että salamavalojen räiske loppuu. Kaatunut kori on hyvä piilo.

Pikkusiilille kelpasi Viivin murot.

Eikun mamma hei, jospa mie sittenkin tulisin sinne koriin sun kanssa. Tee tilaa.