Ihan ensimmäisenä kerron iloisen jutun: sain taas ihanan tunnustuksen, ja tosi yllätys oli, että uusi tuttavuus Risusydän on käynyt kurkkimassa blogiani ja antoi tällaisen:

 

Koska edellisen vieraskielisen plakaatin tekstin suomennoksesta tuli mitä ilmeisimmin arvosana hylätty, en yritä enää suomentaa, mitä tuossa sanotaan. Mutta kaunis se on! Mie taidan nyt laittaa tämän eteenpäin epämääräisesti sanoen, että kaikki tämän päivän lukijani saavat napata mukaansa, jos niin haluavat.

Eilen kirjoitin jo maanantailätinän, ja sain sen melkein valmiiksi, jonka jälkeen sain sen sitten katoamaan helvetin kuuseen. Miehän en uutta alkanut väsätä, mutta nyt ehkä olen toipunut. Siis maanantain lätinäaiheet vielä kerran:

Olin eilen kaupungilla asioillani, ja kun tulin takaisin parkkipaikalle, seisoi vanhempi herrasmies autoni vieressä ja kysyi: onko tämä sinun autosi. Kun vastasin myöntävästi, näytti mies autoni kylkeä, jossa näkyi jokin läntti, ja kysyi että onko se ollut siinä aikaisemmin. En oikein ehtinyt vastata (tai havaita superpaskaisen autoni kyljestä mitään erityistä), kun mies siirtyi oman autonsa luo, ja näytti auton keulasta mustaa jälkeä ja ilmoitti, että se taitaa olla peräisin mun autostani. Onneksi en alkanut siltä seisomalta kiljua kiukkuisena, hillitsin kerrankin oikeassa paikassa itseni ja kysyin rauhallisesti, että luuleeko mies, että oli peruuttanut autoni hänen keulaansa ruutuun ajaessani. Nimittäin siinä ruudussa ei mun mielestäni ollut ketään kun parkkeerasin.

Mies sanoi, että ei kun hän taisi osua mun autooni ruutuun ajaessaan, hänellä on uusi sitikka, jonka keulaa on vaikea hahmottaa (tiedän, mulla on ollut sitikka myös..). Joten jälki autoni kyljessä on hänen autonsa aikaansaama.

Kun sitten tarkemmin asia tutkittiin, jälki lähti nenäliinalla pyyhkimällä, ja siihen jäi vain aavistus naarmuntapaisesta. Mies sanoi, että se lähtee vahaamalla, ja tiedän että niin on, koska mulla on ennenkin ollut samanlainen mutta isompi naarmu autossa, ja kun kävin näyttämässä sitä automaalaamossa, sieltä sanottiin että pistä tyttö vahaa vaan päälle, tuollaisia ei kannata lähteä paikkailemaan. Sain miehen puhelinnumeron, rekkarinumeron, ja sitten hän kaivoi lompsastaan kaksikymppisen ja sanoi, että osta tuolla vahaa. Mie sain siis kaksikymppisen ja ukkeli halauksen ja pusun poskelleen, ihan vain sen vuoksi että oli niin rehti ja rehellinen ettei paennut paikalta, kuten viime kesänä teki se paskiainen, joka aiheutti kolhimisellaan autooni 800 euron remontin...

Kotiin tullessa tarkastin autoni kyljen, enkä enää löytänyt naarmua. Rahalla ostin Casino-arvan (4.50€), koska arvelin sen olevan onnenrahan. Kuten olikin. Voitin 4.50€, saan uuden arvan, jolla aivan varmasti voitan niin paljon rahaa että saan tämän:

http://www.pfaff.com/fi/6407_6418.html

Olin nimittäin kaupungilla ompelukoneliikkeessä, ja sinne ei olisi pitänyt mennä. Nyt on kamala kutke päällä, tuollainen kone, juuri tilkkutöihin sopiva kone mun täytyisi saada. Ovh on 720 euroa. Sain siihen jo 100 euroa alennusta, ja miesmyyjä lupasi ottaa vanhan, 25 vuotiaan Singerini  vaihdossa ja maksaa siitä "jotain". Tuo olisi täydellinen kone, ja saisin siihen aika hyvät maksuehdot. Ja lisäalennusta toivon saavani laittamalla nämä paraatimeikkiin ja räpsyttelemällä:

 

Tuo on mun salainen aseeni. Päähäni piirretyillä silmillä olen selvinnyt monta kertaa pinteestä. Mm poliisiin suunnattu anova gasellinkatse on pelastanut mut kaksilta sakoilta, ja kun autoni oli nihilisti-katsastusmiehen toimesta joutumassa ajokieltoon, otin aseen käyttööni, ja se tepsi.

Toivottavasti se ompelukoneliikkeen myyjäkin on heikko. Mie voisin kuvitella, että sopivalla meikillä, harkituilla räpsäyksillä ja kostealla katseella ainakin satanen hinnasta tippuu. No, tässä iässä ehkä suureellisia kuvitelmia. Sanotaan viiskymppiä.

P.S. salasanablogini lukijat. Asia on nytkähtänyt eteenpäin, käykää lukemassa ketä kiinnostaa. Hyviä uutisia Nauru