No huhhuh, kylläpä teetti tumpelolla töitä, jotta sain vuodatuksen toimimaan niin, että pääsen lisäämään kuvia. Kun ei voi jästipää antaa periksi, niin aikaa tuhraantui melkoisesti, ennenkuin (toivottavasti) pääsen tekemään kuvapostausta. Kuvat on tänään pääosassa. Nimittäin:

Kävin eilen illalla kuvaamassa mökin tupaa. Kirvesmies-Tapsankin mielestä on hyvä idea kuvata remppa ennen ja jälkeen ja kaikkine välivaiheineen. Valitettavasti se ihan ensimmäinen vaihe jäi kuvaamatta. Kun menin käymään mökillä tyhjentääkseni rempan aloittamista varten kaapit, löysinkin sieltä tyhjät seinät, kun Tapsa oli pistänyt hösseliksi heti ensimmäisenä iltana. Valitettavasti ne tuhruiset tapetit, moninkertaiset tapetti- ja pinkopahvikerrokset eivät ikuistuneet kameralla. Ihan vaan, koska en älynnyt ottaa silloin kameraa mukaani. Harmittaa vähän.

Kurkin kyllä pinkopahvien taa ja väliin. Tapettikerroksia oli ainaki kuusi-seitsemän, ja pahvitkin laitettu kahteen kertaan. Nyt on kaikki revitty pois.

Kun menin mökille, tajusin, että en pääsekään etukautta tupaan. Tapsa oli laittanut tuvan välioven lukkoon, eikä mulla ollut siihen avainta. Piti mennä takaovesta ja Tapsan laittamien ovipahvien läpi. Mahtui siitä rakosesta tällainen isompikin ihminen..

Verannalla oli Tapsan mulle jättämä Aarre, joka ei ollut onneksi joutunut kaatopaikkakuorman mukaan. Tapsa varmaan arvasi, että haluan nämä: en tiedä, mistä kerroksesta löytyi vuoden 1952 Sosiaalidemokraatteja ja Kouvolan Sanomia. Rakastan vanhoja lehtiä, erityisesti niiden teitittelymuotoisia, kohteliaita mainoksia. Nämä tulen tallentamaan tarkkaan, ehkä laitan jotain kehyksiin ja seinälle.

Takaoven kautta tupaan. Siellä seisoin pitkät ajat keskellä tupaa ja aistin aivan upean tunnelman. Lievästi savunhajuinen pirtti on kaivettu hirrelle, ja hirret ovat melkoisen mustuneet aikanaan. Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani jatkaa tämän 1915 rakennetun talon elämää. Siellä voi aistia menneiden sukupolvien elämän, ilot, surut, syntymät ja kuolemat. Ja luultavasti kovan työnteon aiheuttaman väsymyksen ja raukeuden. Aivan upeaa! Kertakaikkisen hieno kokemus.

Hirsi on täysin säilynyt ehjänä ja lahottomana. Ainoastaan yhdestä hirrestä löytyi pehmeä kohta. Tapsan mukaan sille ei tarvitse tehdä mitään.

(eli tuo vaaleampi kolo oli pehmennyt, ei mitään muuta)

Yhteen kohtaa seinää on lyöty vähän lautaa, johon pappa ilmeisesti on kiinnittänyt keittiökalusteen. Tätä ei Tapsa repinyt pois, koska se jää paneelin taa. Muuten Tapsa kiroili noin 358 naulaa, jotka repi seinistä pois . Papalla OLI jokin ihme naulaamisvimma, muistatteko, että olen niitä repinyt irti ulko- ja sisäseinistä, saunalta ja saunakamarista varmaan useamman sata kappaletta.

Ihania yksityiskohtia, jotka saa jäädä seinän rakoon. Musta tuntuu, että vanha froteepyyhe tai puuvillakankaan suikaleet  on paljon ekologisempi ratkaisu tilkitsemiseen kuin nykyiset villat ja vaahdot.

Näkymiä tuvasta ennen remonttia ja nyt:

Ennen:

nyt:

Jätän tuon valkoisen pääskyskaapin tuohon, mutta teen sille jotain sitten kun remppa on valmis. Näette sitten. Mietin kaapin purkamistakin, mutta se on niin käytännöllinen kaappi, ja tuohon nurkkaan olisi sitten tarvinnut metsästää jostain tilalle vanhaa kaappia. Päädyin säästämään tuon ja teen siitä vähän toisen näköisen.

Vielä kuva ennen:

ja nyt:

(nurkan hirret on paljon vaaleammat, en tiedä miksi)

Ennen:

nyt:

Yksi kohta, josta pelkäsin löytyvän ikäviä yllätyksiä, oli tiskipöydän alusta. Ei mitään ongelmia, aivan kuivaa ja hyvää lattia löytyi sieltäkin. Jess! Helpottunut! Lattiaan ei muuten kosketakaan, mutta maalan sen uudelleen. Kaikkine koloineen ja kuhmuineen.

Arvasin jo etukäteen, että rempan tässä vaiheessa alkaa tulla ehdotuksia, miten tämän kanssa jatketaan. Tupa täytyy jättää kokonaan hirrelle. Tupaa ei saa jättää kokonaan hirrelle. Tupa täytyy tapetoida pinkopahvin päälle uudelleen. Tuvan hirret täytyy maalata. Tuvan hirret pitää kalkita. Tupa pitää paneloida osittain. Tupa pitää paneloida kokonaan.

Olipa hyvä, että mulla ja Tapsalla oli etukäteen tehty suunnitelma. Muuten olisin nyt ihan sekaisin. Toisaalta sääli, että en jätä tupaa kokonaan hirrelle, mutta jos niin tekisin, se jäisi kovin synkäksi, ja vaatisi aidot talonpoikaiset huonekalut. Mun mielestä siis. Tupaan tulee kuitenkin sähköhellaa, tiskiallasta ja -hanaa, joten teen kompromissin. Mutta en mie raaski noin kauniita hirsiä kokonaan piilottaa. Katsomme, miten tämä tästä lähtee etenemään.

Ja toki kaikkien mielipiteet ja ideat on sallittuja, jopa toivottuja. Antakaahan palaa vaan.