Noin sai taas nainen rangaistuksensa, mitäs et pysynyt lauantai-iltana kotona, vaan lähdit äitiyhdistyksen rapujuhliin. Niin ja häiriköit kotiin tultuasi vielä akkaringin palstalla kirjoittaen hiprakassa viestin kaikille pilkattavaksi. Voi minnuu!

Aamulla nimittäin heräsin ilman kankkusen häivääkään. Olin kiitollinen illan emännälle, joka ei tällä kertaa tarjoillut salmonellarapuja, kuten toissa vuonna. Ainakin oletan, että ravut olivat pilaantuneita, koska aamulla oksetti niin pirusti. Niistä juhlista tulin eteisen lattialle rojahtaen, Kaksoset katsoivat minua hetken, ja ehdottivat että menisitkös mamma sänkyyn, tuodaanko vati viereen. Jotain olin oppinut, ja osasin ottaa viiniä hillityn hallitusti saavuttaen humalakliimaksin, mutta en laskuhumalan karmeutta, saati kankkusta. Kaiken siis piti olla hallinnassa.

Heräsin kahdeksan tunnin sikeiden yöunien jälkeen HIRVITTÄVÄÄN!! kutinaan!! Nyt olen pari tuntia raapinut itseäni, ja valitettavasti ihottuma muistuttaa pari kertaa saamaani nokkosrokkoa. Toivottavasti allergialääke vie tämän pois, oloni on - sanoisinko kihelmöivä! Osan ihostani olen jo raapinut verille, ja pienen pientä kutiavaa näppylää nousee lisää koko ajan. Suurin osa siitä sijaitsee persepuolella. En voi lähteä yleisille paikoille ennenkuin kutina rauhoittuu. Siihen ei munkaan pokkani riitä: raapimaan persettä hullun kiilto silmissä ihmisten ihmetellessä.

Äitiyhdistys oli kokonaisuudessaan koolla. Me muodostamme Pelastakaa Edes Äidit-yhdistyksen haarakonttorin, olen tullut muutama vuosi sitten mukaan porukkaan ja sopeuduin välittömästi. Me kaikki ollaan sinkkuäitejä, syystä tai toisesta yksin jääneitä, ja kokoonnumme hyvän ruoan, jutustelun ja viinin merkeissä monta kertaa vuodessa. Ikähaarukka on 40-70 vuotta. Ihanaa siinä porukassa on se, että kaikki saavat olla omia itsejään, jos joskus ei huvita höpötellä, saa istua hiljaksiin, viiniä ei ole pakko juoda, mutta saa juoda vaikka perskännit jos siltä tuntuu. Porukan mummulla on usein virkkuu mukana, hän juo viiniä ja virkkaa, ja aamulla luultavasti joutuu purkamaan kudelmat. Joskus ahtaudutaan taksiin ja ajetaan kaupungille siinä nousuhumalassa. Viimeksi kun näin tehtiin, totesivat äidit, että otetaan tuo Hansukin mukaan, vaikka se ei mitään kuule eikä enää näekään. Mutta Hansu haistaa parhaat testosteronilähteet, joten hyppää kyytiin nyt sitten.

Nyt tämä taitaa kuulostaa siltä, että olen rapajuoppo, mutta kun en ole. Otan viiniä kun on viinin aika, mutta enimmän ajan elän viinitöntä elämää. Kaksoset (2x17v) osaavat kyllä ottaa ilon irti niistä harvoista kerroista, kun mamma on ollut huppelissa. Pari vuotta sitten oltiin porukalla vappupirskeissä, ja mulle kävi  jokin työtapaturma, ja viina kihahti jumalattomasti päähän. Kun käveltiin sieltä kotiin parin kilometrin matkaa, joutuivat Kaksoset huolehtimaan että mamma pääsi kotiin. Yritin sopertaa, että menkää vaan pyörinenne edeltä, kyllä minä täältä tulen, mutta vastuullisina lapsina he toivat mamman kotiin saakka.

Muutaman viikon päästä yhtenä iltana olin laittanut purentakiskon jo suuhuni yötä varten, kun kävin vielä sanomassa asiani Kaksosille. Puhe sammalsi kiskon vuoksi, kun sanoin: laittakaa Shähköbasho telineesheen enneguin menette shänkyyn. Kun lähdin makkariin, kuulin kun he puhuivat toisilleen: just noin äiti puhui kun me vappuna tuotiin sitä kotiin..

Haha, voi meitin Viiviä. Ikkunalle on istahtanut nokkosperhonen, Viivin silmissä Vaarallinen Vihollinen. Nyt Viivi yrittää esittää rohkeaa terrieriä, ja murisee ja haukahtelee perhoselle. Eihän tuollaista pelottavaa ilmestystä kestä kukaan!