Stansta, tuo kiltti, hyväsydäminen blondimme kyseli muina naisina jo ennen pääsiäistä, että onko tullut postia . Jäin uteliaana odottamaan, että mitähän Stanstalla on ollut mielessään tällä kertaa... Tänään tuli pakettikortti, tai oikeastaan taisin tänään vasta löytää eilen tulleen pakettikortin postilaatikosta, se oli littaantunut laatikon seinää vasten. Kävin mökillä hakemassa siskolle ompelemani tilkkupeiton, ja matkalla sinne poikkesin postissa. Pakkohan mun oli mökillä jo repiä paketti auki
Olisi pitänyt saada nauhalle mun yksinpuheluni sitä mukaa kun availin sanomalehteen käärittyjä juttuja. "... voi että..." "... hyvänen aika kuinka kaunis...." .." voi kamalaa sitä Stanstaa..." "tää ei oo totta..." Paketin päällimmäisenä oli kortti, johon Stansta oli kirjoittanut:"Hei! Et sitten saa tulla sanomaan mitään mikä veisi minulta tämän antamisen RIEMUN!!! :) " En sano muuta kuin että olen aivan ällikällä lyöty!! Miten tuollainen kultakimpale voikin olla osana mun elämääni, ihminen, joka jaksaa elämänsä joka tilanteessa ajatella muita ensin. Olen ihan oikeasti niin liikuttunut, että en edes osaa sanoa sitä sanoilla. Kiitos, Stansta, olet uskomaton! Jollen muuta keksi, niin syötän ja juotan sut ähkyyn ja änkyräkänniin mökillä kesällä
Tässä paketin sisältö:
Kaunis ruusuinen valokuvakehys. Tähän tilasin juuri Kaksoslikalta jonkin mustavalkoisen valokuvan.
Ruusulautanen, pieni soma enkeli ja kaunis ruusulusikka. Voih!
Ihana pieni sinkkiämpäri. Tänne tulee jotain sisälle, en vielä tiedä mitä. (Kaksoslikka hihkaisi tämän nähdessään: TOIHAN on hieno! Vahdinpa siis ämpäriä, ettei se katoa likan mukaan..)
Ja katsokaa, mikä taulu. Hauskaa oli, että kun yleensä jokin esine tai taulu vaatii juuri oman seinänsä tai paikkansa, niin tämä taulu natsasi joka paikkaan mökillä, mihin sitä mallailin. Mallailin sitä kauan, ja tiedän nyt, minne se tulee. Mun makkariin
Mulla on tää sama kuva täällä kotikotona, mutta siinä ei enkelit näy kokonaan, kuten tässä.
Ja sitten se, mikä sai mut sanomaan: tää ei oo totta! Tiedän, miksi sain tämän korun, ja tässä kohtaa on pidettävä suu supussa, etten vie Stanstan antamisen riemua. Voi sinua Stansta! Tiesit, että pidän tästä, mutta en tietenkään osannut kuvitellakaan, että se tulee postipaketissa mulle. Sanaton!!
Mie taidan laitattaa sen kultasepällä tähän ranneketjuun, jonka ostin itselleni kun täytin 50 ja sain sukulaisilta rahalahjan. Kokeilin jo, sopisiko se. Sopisi se
Lähikuva kädestäni ei ole kovin imarteleva... aika ryppyinen
Voi hitsi, mie olen kyllä kamalan onnellinen tuollaisesta ystävästä. Ja kaikki varmaan ymmärtää, etten sano tätä sen vuoksi, että sain (taas) paketin, vaan sen vuoksi, että on olemassa vielä tuollainen kultapakkaus, joka ajattelee aina muita ennen itseään Olisinpa itse edes murto-osan tuosta.. Iso halaus!! Iso kiitos!!!
Loppuun tänään otettu kuva Viivistä. Lähdin Viivin kanssa iltalenkille. Päästiin postilaatikoiden ohi tielle, kun Viivi bongasi naapuritalossa asuvan naisen koirineen. Kaksi venäjänvinttikoiraa ja kaksi whippetiä. Ne venäläiset on Viivin suuren suuri kammotus, enkä ole saanut sitä uskomaan, että ne ovat oikein lempeitä koiria. Viivi päätti koirat nähdessään, että olikin aika lähteä kotiin. Se paukkasi suoraan pusikkoon, pöpelikön poikki omaan pihaan ja sisälle samaa vauhtia. Sisällä se asettui tutulle vartiopaikalleen katselemaan turvallisesti kolminkertaisen lasin läpi venäläisiä. Varmuuden vuoksi vielä Iinan takaa, niin ei pelottanut enää lainkaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.