Jokakeväinen taistelu näitä vastaan on julistettu:

 

1241423949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ai helvetti, että nuo nilviäiset tunkee sisälle JOKA REIÄSTÄ! Ne marssivat jonossa olohuoneen lattian poikki, tunkevat nenänsä (onko niillä nenät?) keittiön pöydän murusiin, biojäteastiaan, niitä on saunan lauteilla, NE SAATANAT VALLOITTAA KOKO KÄMPÄN!!

Eikä meillä voi käyttää mitään kamalia myrkkyjä, joita sirotellaan niiden kulkureiteille, koska niitä reittejä risteilee joka puolella, ja talo on täynnä lemmikkejä. (sanoo Hanni ja samalla nirhaisee yhden tietokonepöydällä vilistävän muurahaisen hengiltä. Yksi vähemmän!) Joten olen turvautunut ns muurahaisansoihin (kuvassa). Rasian sisällä on myrkkyä, jota sisään astellut murkku kuljettaa sitten pesään, jossa vähitellen koko populaatio myrkyttyy, ja ongelma ratkeaa. PAITSI ETTÄ ne saamarin elukat ei mene sinne rasiaan. Olen asetellut sellaisia niiden poluille, ne kohtaavat eteensä tulleen esteen, kiertävät sen tai kiipeävät yli ja jatkavat perkele matkaansa MENEMÄTTÄ SINNE SISÄÄN. Voi rähmä! Ideoita?

Mutta sen sijaan hauskaakin on ollut, me Viivin kanssa vietettiin railakasta vappua kavereiden mökillä. Ihmisiä oli koolla seitsemän  ja koiria kolme. Viivi sanoi vähän virheellisesti edellisessä postauksessa, että se yksi koira olisi sekarotuinen. Sehän oli oikein kaunis rotuyksilö, lapinkoira Ralli.  Villi ja vähän vallaton, mutta kun alkuun pääsivät, ne juoksivat mökkiä ympäriympäri (onneksi ulkona) ja jahtasivat toisiaan. Lapinkoira Ralli haukahti välillä ohjeita, se pikkuisen säikäytti Viiviä, mutta teki varmaan neidille hyvää oppia koirien tavoille ja koiraviestintää.

Aamulla kun mamma kömpi pystyyn (oli jotenkin vaikea aamu....) ja antoi Viiville ruokapapuja, ne ei tietenkään maistuneet (no ei mammallekaan ensin meinannut aamupala upota). Mutta kun Ralli yritti tulla Viivin kupille, Viivi oikeasti ÄRÄHTI. Meidän Viivi! Sitten otinkin kaikki kolme koiraa eteeni istumaan, ja jaoin ruokaa sulle-mulle-hänelle-periaatteella. Kaikki istuivat nätisti ja odottivat vuoroaan. Jopa Tupsu söi, vaikka se on hyvin arka tilanteessa, missä ruoasta pitää taistella. Tupsu on perhoskoira, ja ilmeisesti peräisin täältä. Nykyään jo ihan reipas ja luottavainen, jos kyseessä on tutut ja turvalliseksi todetut ihmiset.

Iltapäivällä mietiskelin, että ei kai mulla enää voi promilleja olla, vaikka aika myöhään laulettiin ja kippailtiin juomia. Mittasin promillet yhden maissa iltapäivällä (!), enkä sitten lähtenytkään vielä kotiin....

Mutta Viivi oli niin puhki, että makasi vielä seuraavankin päivän.

 

1241423924_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Katumusharjoituksina olen haravoinut oman ja taloyhtiön yhteisen pihan, sekä ostanut tapettavakseni kaksi viherkasvia. Hävitin ikivanhan cissuksen ja ostin kaksi uutta tilalle ikkunanpesun (sekin vielä!) kunniaksi. Saas nähdä, kuinka kauan nämä pysyy hengissä hoivassani.

 

1241424115_img-d41d8cd98f00b204e9800998e