Olin oikein odotellut, että vihdoinkin saataisiin lunta, jotta näkisin, mitä meidän tsekkityttö Viivi sanoo elämänsä ensimmäisestä lumikokemuksesta. Aamulla sitten oli satanut maan aivan valkoiseksi.

Otin Viivin hihnaan, ja ulko-ovella se jähmettyi katsomaan: täh? Mitä ihmettä täällä on yön aikana käynyt? Sitten se varovasti upotti tassunsa lumeen ja veti äkkiä pois. Kylmää ja outoa! Mutta sitten uteliaisuus voitti, ja se tassutteli haistelemaan lunta.

2075546.jpg

Hah, tämähän ei ole ollenkaan hassumpaa. Ja olenhan terhakka, sitkeä terrieri, en minä pienistä säiky.
 
2075544.jpg

Ja sitten alkoi sellainen riehunta ja melske, että valokuvaaja-mamma ei onnistunut ottamaan ainuttakaan kunnon kuvaa. Viivi pomppi, säntäili, hyökkäili, teki hepulikierroksia puutarhassa ja näki selvästi, että tällaista elämystä ei sen pienen elämän aikana ollut aiemmin ollutkaan. Ja miten helppoa on lumeen kaivaa kuoppia, vähän väliä piti pysähtyä hetkeksi ja tehdä koloja.

2075543.jpg

Iltalenkki sitten sujuikin jo rauhallisemmissa merkeissä, ensihurma oli vähän haihtunut. Mutta huomenna leikitään lumileikkejä lisää, jollei lumi sitten satu sulamaan yön aikana.