Eilen päätin pitkästä aikaa poiketa Kaksoslikan soittotunnin aikana kirpparille. Koska en ole rutinoitunut kirpparilla kävijä, multa puuttuu sellainen "kirpparisilmä", en siis löydä, eikä silmä näe aarteita sälän ja lumpun keskeltä. Sitäpaitsi usein tulen kiukkuiseksi kirpparilooseja plaratessani. Hinnoittelu on joissain looseissa käsittämätöntä. Kuka maksaa ikivanhoista, reikäisistä farkuista 15 euroa? Olisiko markka-aikana sellaisisista pyydetty muka lähemmäs sata markkaa? Tuskin, paremminkin 15 markkaa. Mutta sellaiset farkut oli yhdessä loosissa myynnissä, ja saman loosin muutkin vaatteet pahasti ylihintaisia.

Mutta sitten silmiini osui takki, joka väriltään, kooltaan ja malliltaan passasi mulle. Siltä varalta, että villakangastakkini tuunaaminen menee pieleen, ostin varatakin:

                

Eikä hinta päätä huimannut:

               

Lisäksi ostin vielä yhden toisenkin jutun, mutta siitä ei sen enempää vielä, ennenkuin haasteen palkinnot alkavat yksi toisensa perään lähteä saajilleen. Silmänisku

Tänään alkaa sitten hampaan pelastusoperaation ensimmäinen vaihe. On mentävä hammaskuvaukseen klo 13.15 ja vietävä sitten kuvat nallekarhulle. Hammasröntgeniin on mentävä sairaalalle, terveyskeskus ei tee muita kuin omien hammaslääkärien kuvauksia. Jossa muuten käytin eilen Kaksoslikan, hammaslääkäri halusi katsoa purennan tilannetta tarkemmin.

Mun neljästä lapsesta Esikoisella ja Kaksosjätkällä on paitsi vatsan kanssa ongelmia, myös hampaissa paikkoja. Tokaksvanhin ja Kaksoslikka sen sijaan eivät tiedä hampaiden reikiintymisestä tai paikkaamisesta mitään, ja varmaan on kaikkien hampaita hoidettu samaan tapaan. Sen vuoksi nämä kaksi heikompihampaista ovat äidin tarkkailun alla. Keliakia periytyy muistaakseni noin 50%:sti.

Esikoinen, tämä neropatti, joka ehti lapsuudessaan moneksi, mm kusi kiukaalle ja kantoi sänkyynsä ämpärikaupalla hiekkaa legoleikkejään varten, jäi kiinni nelivuotiaana hammaspesun lintsauksesta. Epäilin monena iltana, että poika ei pessyt hampaitaan, vaikka vessaan sitä varten muka meni. Tarkistin hammasharjan ja se oli kuiva. Huomautin pojalle asiasta, ja seuraavina iltoina harja oli märkä. Poika  kärähti edelleen, nimittäin kurkistin salaa oven raosta ja näin että jätkä kastelee sen harjan, mutta jättää hampaat pesemättä. Sanomista siitäkin tuli, ja oletin pojan ottavan torut vakavasti. Kun sitten muutaman päivän kuluttua taas salaa kurkkasin oven raosta, kun Esikoinen oli hammaspyykillä, hän oli kastellut harjan ja harjasi innolla kämmenen syrjää saadakseen aikaan suhisevan äänen, jotta äiti luulisi sen tulevan hampaiden pesusta.

Itse asiassa samalla vaivalla olisi varmaan harjannut ne hampaatkin Päättämätön