Eilen ajelin taas katsomaan äitiä vanhainkodille.

Äiti ei ollut samassa huoneessa kuin ennen, joten kävin etsimässä hoitajan ja kysyin, minne äiti on siirretty. Hoitaja neuvoi minut  äidin huoneeseen, sinne perimmäiseen, mutkan taa. Huonekaveri oli vaihtunut, muissa maailmoissa elelevä mummo, sermin takana.

Eipä tarvinnut kauaa siinä istua äidin vieressä, kun tajusin, että tämän kolmen  viikon aikana on tapahtunut jotain hälyyttävää. Vanhainkodille siirron jälkeen äiti on muuttunut; väsynyt hän toki oli edelliselläkn käynnilläni, mutta nyt äidin puheesta ei meinannut saada mitään selvää. Kieli sammalsi, ja äiti nukahteli koko ajan. Sen neljän ja puolen tunnin aikana äiti piti silmiään auki ehkä 10 minuuttia yhteensä. Lopun aikaa silmät oli kiinni, kesken lauseenkin äiti nukahti. Se mitä äiti jutteli, oli ihan selväjärkistä, kunhan ensin sai pöhnältään jotain sanottua. Äiti saa mitä ilmeisimmin jotain nappia, ja meillä omaisilla ei ole tietoa, mitä ja miksi. Ihan sama, onko napin nimi diapam vai jokin muu, selkeästi tarkoitus on pitää mummu hiljaisena ja taju kankaalla sängyssä. Helpompi tietenkin, hoitovälit saa pidennettyä kätevästi. Äiti itse sanoi jo edellisellä käynnilläni, että saa kerran päivässä aamuisin jonkin oudon värisen pillerin, ja nyt hän kertoi samaa. Ilmeisesti juuri sen pillerin on määrä tainnuttaa äiti helpoksi potilaaksi. Otan tottakai asiasta selvää siskojen kanssa, nyt siellä ei ollut sellaisia hoitajia, joilta olisi asiaa viitsinyt mennä kyselemään..

Äiti on viety tähän saakka vessaan aina kun tarve on ollut. Nyt äiti haisi pissalle, haju tuli käytävään saakka. Äidillä oli todettu taas pissatulehdus, lääkekuuri oli juuri loppunut. (pissatulehdus aiheutti reilu vuosi sitten äidin verenmyrkytyksen, joten ei ole leikin asia, jos se taas jää krooniseksi). Jossain vaiheessa äiti sammalsi, että hänen täytyisi mennä vessaan. Ja taas pää nuokahti ennenkuin äiti ehti painaa ranteessaan olevaa hälytintä. Äiti pissasi vaippaan, sillähän se tulehdus varmaan pysyykin poissa.. Nöyryyttävää! Olisin toki voinut käydä pyytämässä, että äiti viedään vessaan, mutta eihän sellaista zombia voi siirtää pyörätuoliin. Ja pissa tuli vaippaan, turhaa olisi enää vessaan ollut yrittääkään.

Äidin papereissa lukee, että äiti tarvitsee välipaloja veren sokerin takia, ja ne välipalat pitää olla saatavilla koko ajan. Kaikki välipalat oli otettu pois, vaikka ne on äidin rahoilla ostettuja. Viinirypäleitä oli annettu yksi kerrallaan, ja nyt nekin oli viety kokonaan pois. Äiti tykkää banaaneista, ne oli viety pois. Keksilaatikko oli siirretty pöydälle äidin ulottumattomiin. Silloin mulla alkoi keittää!

Kysyin äidiltä, mitä hän haluaa kaupasta. Äiti kysyi, että voitko tosiaan käydä hakemassa jotain. Sanoin, että käyn, ja äiti halusi banaania ja "tomaattia, kun yksi päivä sain maistaa, ja se olikin niin hyvvää.." Kysyin, että syötäiskö jäätelötkin. Ainoa elämän pilkahdus äidin silmiin tuli siinä kohtaa: jäätelöä! Toisitko tosiaan jäätelöä! Mie hain kaupasta välipaloja ja kummallekin jäätelön. Syötin jäätelön ja jugurtin äidille, kiitollisempaa syötettävää saa hakea..

Tuli ruoka-aika. Äidin sänky nostettiin ylös ja eteen laitettiin pöytä ja pöydälle lautanen ja maitoa nokkamukissa. Äidin sormet on menneet pahasti koukkuun, ainoa keino saada lusikka pysymään jotenkin kädessä, on asettaa se koukkusormien lomaan niin että kaksi keskimmäistä sormea jää lusikan varren päälle. Kokeilkaapa syödä aterianne sillä tavalla, kädet vielä kyljissä kiinni. Ja jos lusikka tippuu, niin sitten ei syödä.. Äidin syömisestä ei tullut mitään, ruoka ei pysynyt lusikassa, maitomukiin hän ei ylettynyt ollenkaan. Syötin äidin, äiti nukahti välillä, mutta taas jatkettiin, ja ruokaa meni iso annos. Jos en olisi ollut paikalla, äiti olisi jäänyt nälkäiseksi, ilman maitoa.

Kysyin äidiltä, missä on se pieni sormien jumppaamiseen tarkoitettu pallo, jonka olin äidille tuonut. Hoitajat otti sen pois, sitä ei saa käyttää.. (???)

Äiti kertoi hoitajista. Aamulla oli yksi mieshoitaja tullut huoneeseen aamupalan kanssa, istunut äidin viereen ja syöttänyt aamupuuron äidille. Sanonut vielä, että mitään kiirettä ei ole, syödään ihan rauhassa. Se on ainoa kerta, kun äiti on saanut apua syömiseen. Muuten ruoka jätetään eteen ja haetaan pois, oli syöty tai ei. Oli muutenkin tarkoitus, että apu on tuolla saatavilla nopeammin kuin palvelutalossa. Kävikin päinvastoin. Kun asento on paha, äiti joutuu yöllä soittamaan hoitajat kääntämään. Äiti on joutunut odottamaan toista tuntia ennenkuin apu on tullut. Se on kuulkaa aika pitkä aika odottaa särkevän lonkan päällä maaten, tai käsi vartalon alle puutuneena. Ja kun hoitajat tulevat, äidille on tiuskittu ja komenneltu itse auttamaan kääntymisessä. Helvetti että risoo!!

Hoitaja, joka heitti ruoan äidin eteen, tuijotti minua päästä jalkoihin niin pahan näköisenä, että olin kysyä, haisenko mie pahalle, vai mistä kiikastaa. Jossain vaiheessa yritin kääntää äitiä toiselle kyljelle, mutta en saanut sitä onnistumaan. Lähdin hakemaan hoitajaa avuksi (sehän on, perkele niiden TYÖTÄ!!) ja onnistuin pitkän etsimisen jälkeen löytämään sen nyrppynaaman, seisoskeli käytävällä katsellen ikkunasta ulos. Kysyin ihan nätisti, että tuletko auttamaan vähän kääntämisessä, äiti jäi pahaan asentoon. Se ämmä ei vastannut mulle ensin mitään. Toistin pyynnön ja sanoin, että en saa yksin äitiä käännettyä, voitko tulla. Kun nainen sitten huokaisi ja sanoi, että kai minä nyt sitten voin tulla, katselin merkitsevästi ulos ja kysyin: vai oliko sulla jotain muuta tässä...?? Nainen tuli, otti poikkilakanasta kiinni, romahdutti äidin ympäri ja jätti siihen. Mie sitten korjailin tyynyä pään alle, muuten asento olisi ollut entistä huonompi. Aivan kammottavaa!

Äiti kysyi aina herättyään lasten kuulumisista, eli kyllä äiti olisi ihan kartalla, jollei joutuis olemaan huumattuna. Äiti kertoi parista mukavasta hoitajasta, se toinen oli edellisellä käyntikerrallani vuorossa, se joka kehui äidin silmätkin kauniiksi. Äiti halusi huomioida tätä juuri naimisiin mennyttä, lasta toivovaa hoitajaa ja oli pyytänyt mua tekemään siilisukat vauvalle. Tein ne ja vein odottamaan ne sinne, että äiti saa ne antaa. Toinen hoitaja oli ihastellut äidin huoneen seinällä roikkuvaa tildaa, oli kysellyt, että ottaisinko ison palkkion, jos tekisin sellaisen hänelle. Eli äiti ei olisi yhtään sekaisin, jos hän jaksaisi puhua ja saisi kielen toimimaan.

Kuuden aikaan illalla hoitajat toivat äidin huonekaverin sänkyynsä, ja äiti pyysi, että voisiko hänenkin iltatoimet tehdä siinä samalla. Nyrppy sanoi taas: no, kai me nyt sitten voidaan. Toinen hoitaja sanoi, että tottakai voidaan, ja äiti sai kuivat vaipat yöksi. Selvisi, että se mukava hoitaja olikin se tildasta kysellyt, ja hän kysyi multa, pystyykö hoitajan palkalla sellaista enkeliä tilaamaan. Sanoin, että koska olet selvästi hyvä hoitaja, me kyllä varmaan päästään yksimielisyyteen hinnasta. Siirsin katseeni siihen nyrppyyn ja sanoin: kun nämä asiat menee pärstäkertoimen mukaan.. Nainen käänsi päänsä sivuun. Kun hoitaja oli lähdössä, äiti kysyi, voisiko hän saada banaanin ulottuvilleen, että voi aamulla ennen aamupalaa syödä. Hoitaja lähti pois, eikä antanut sitä banaania. Raivoissani menin äidin laatikolla, otin sieltä banaanin ja mäjäytin sen äidin sängylle. Näytin nyrkkiä hoitajan perään. Siinä kohtaa äitiäkin vähän nauratti.

Kun lähdin kotiin, sanoi äiti: tänään olikin hyvä päivä. Sain syödä puuroa, jugurttia, jäätelöä ja ruokaakin tarpeeksi, kun mua syötettiin.

Vasta kotona tuli itku.

Edit: Puhuin pitkän puhelun isosiskoni kanssa. Meidän vanhin sisko siis asuu samalla paikkakunnalla kuin äiti, joten hän on joutunut hoitamaan kaikki äidin asiat, ihan väsymykseen saakka. Sisko käy myös äitiä katsomassa pari kertaa viikossa, kun asuu lähellä. Sisko oli aika kauhuissaan, kun kerroin, mitä olin nähnyt. Noinkohan siellä nuoleskellaan sitä, joka asioita hoitaa, ja mie meninkin vähän yllätyksenä, vääränä päivänä? Yllätyksenä taisi tulla mun tulo siinäkin suhteessa, että sisko oli torstaina käynyt äidin luona ja vienyt sinne seitsemän banaania ja viinirypäleitä. Mie menin lauantaina ja kaikki oli viety. Sisko on luullut, että hedelmät ja välipalat annetaan äidille. Ilmeisesti ne menevät hoitajien evästäydennykseksi, äiti nimittäin sanoi, että hoitaja vei hedelmät. No, kohta huomaavat, että kiinni jäivät. Käskin siskon laskea tarkkaan äidin lompakon rahat..