Se arpinaamainen paska-kolli, joka on kaksi kertaa purrut Iinaa häntään ja saanut aikaan yhteensä yli 200 euron lääkärilaskut MULLE on nyt vaarassa menettää henkensä. Paitsi että se on monta vuotta keväisin ruikkinut ikkunani kissankusikseksi, maannut reporankana puutarhakeinuni pehmusteissa, joka on MINUN kissoilleni varattu lepopaikka, se on myös tappanut kuunliljani, koska viimeisimmät kuunliljaistutukseni näyttävät tältä:
Ja toisen istutuspaikkani reunuksen pikkuhostatkin nousevat, vaikka vieressä oleva kasvi meinaa väkisin työntää ne nurmikon puolelle:
Ja sitten mun vanhimpien, levinneiden, nyt edesmenneiden kuunliljojen viimeinen leposija, kiitos paska-kollin:
Se ei edes viitsi kaivaa kuoppaa maahan, olen seurannut miten se tulee kukkapenkkiini, kyykistyy ja ohimennessään kusaisee maahan ja jatkaa matkaansa. Sitäpaitsi harvinaisen rumanaamainen otus, sen naamassa risteilee arpia, ja toinen silmäkin näyttää sokealta. Aiemmin se on keväisin tullut istumaan ikkunalle tuijottamaan sisään ja mouruamaan. Eikä se tollo ole tajunnut, että meidän rouvat on leikattuja, eivätkä ymmärrä miehistä mitään.
Mutta tuohon koloseen oli pakko ostaa pikkuruiset köynnöskrassit, koska en keväällä löytänyt mistään enää siemeniä, joista yleensä itse kasvatan taimet. Mutta ei nuo kaksi tainta paljoa maksaneet.. Krassit on mun lempparikukkia, sanoin hajuherneet, jotka on nimeltään hajuherneitä, ei mitään hienostelevia tuoksuherneitä.
Kollia syytän myös siitä, että sain tänä aamuna mahtavan sahalaita-oksetus-päänsärky-migreenin. Onneksi särystä ei näytä tulevan aivan kammottavaa, näkö on palautunut, ja yritän lähteä ajelemaan äitini luo Keski-Suomeen. Tuntui niin kaipaavan seuraa, että päätin käydä yhden yön yli yöpymässä, ja kuuntelemassa äidin tauotonta puheenpulinaa.
Eilen köyhdyin kyllä oikein roppakaupalla, nimittäin meidän vanha telkkari - ei edes vanha, vaan vajaat 5 vuotta meillä ollut - alkoi tehdä kuolemaa. Kuva alkoi vääristyä, kupertua ja tekstitkin meni alareunan alle piiloon. Kuvaputki sökönä, tiesivät viisaammat, joten ei auttanut kuin lähteä katsastelemaan uutta. Jollei joku ole asiasta tietoinen, niin ilmoitanpa tässä, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, nimittäin halpoja telkkareita ei enää ole. Kaikki olivat digitaalisia taulutelkkareita, ja tämä oli halvin normaalikokoinen, minkä löysin Mustasta Pörssistä:
Eikä halpa ollenkaan, nimittäin 600 euroa, kiitos! Maksoin sata euroa säästämilläni plussaseteleillä (kerään niitä yleensä koko vuoden ja käytän jouluruokiin ja lahjoihin, mutta nyt oli hätätilanne), maksoin pankkikortilla 100 euroa, ja sain tilini hälytyslukemiin, ja loput sain puolen vuoden korottomalla maksuajalla. Tämän vuoksi olikin Musta Pörssi ainoa mahdollinen ostopaikka, jotenkin saan taas keploteltua rahat riittämään.
Mutta on siinä hieno kuva entiseen verrattuna. Vanhan telkkarini teksteistäkään ei meinannut saada mitään selvää ennen hajoamistakaan. Tässä uudessa katselen mainoksetkin suu auki: ai, tuollaiselta värit oikeasti näyttävät..
Jaahas, näyttää särky sittenkin yltyvän melkoiseksi. Hyvä päivä tappaa yksi kissa. Missä mun jalkajouseni olikaan...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.