Eilen illalla sain peiton valmiiksi. Siis oikein hyvissä ajoin, huomenna annan sen hyvälle, rakkaalle ystävättärelleni, ehkä pidän jopa pienen puheen. (sanoo Hanni, joka ei todellakaan ole mikään juhlapuhuja..). Saattaapi olla kaiken kaikkiaan mukavat pippalot tiedossa. Tällainen on lopputulos:

1240585064_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oikeasti siinä ei ole ainakaan noin paljoa kurttuja, mutta pitelen sitä itse yläreunoista, Kaksoslikka nappasi kuvan. Levitin peitteen sängyn päälle ja kuvasin siinä:

1240585111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

(nämä mun kuvasommitelmat on aika säälittäviä, johtuu ihan omasta kärsimättömyydestäni)

Laitettuani peiton sängyn päälle, meni noin 5 sekuntia, ja siihen tuli tällainen:

1240585196_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viivi valitsi itselleen vihreän talon. Ja Iina kömpi heti perässä:

1240585232_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä vielä yksityiskohta sinisestä talosta.

1240585152_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt lopetan tämän talohössötyksen, lupaan. Ensimmäinen peitto muuten, josta luopuminen tuntuu kurjalta. Onneksi menee ihmiselle, joka on joka ainoa tikin arvoinen Pusu Ja ihminen jonka luona hyppään harva se ilta, joten voin käydä halailemassa rakasta talo.... siis sitä, mistä ei enää puhuta.

Tämä päivä menikin matkatessa Vantaalle ja takaisin. Tokaksvanhin osti moottoripyörän Esikoisen kautta (Esikoinen on moottoripyörämekaanikko ja kasasi veljen pyörän valmiiksi), ja olin autolla kyytsäämässä sinne suuntaan. Homma ei ollutkaan ihan yksinkertainen tyyliin otetaan pyörä alle ja tullaan kotiin, vaan paperit piti täyttää, käydä katsastuskonttorilla, sekä hakemassa kilvet maahantuojan luota, mistä niitä ei oltu toimitettu katsastuskonttorille. Sitten Esikoinen myi vielä ajotakin yli 50%:n alennuksella (firman omistajan, Esikoisen pomon haroessa epätoivoisena hiuksiaan) , käytiin syömässä Jumbossa, tankkaamassa auto ja samalla hakemassa kanisterilla pyörään löpöä. Neljän tunnin jälkeen päästiin lähtemään, Tokaksvanhin ajaen ensimmäistä kertaa moottoripyörällä, kun piikillä ajamisestakin on kulunut aikaa 6 vuotta. Voin sanoa, että hirvitti! Ja suoraan neljän ruuhkaan kehäkolmoselle ja moottoritielle. Hyvin meni mamman pelkäämisestä huolimatta.

Taas oli hyvä päivä, tähän saakka, mutta seuraavaksi on mentävä hammaslääkäriin seitsemäksi, kun muuta aikaa ei saatu sopimaan. Viikko sitten yritin mennä vastaanotolle, mutta sain vähän ennen odotushuoneeseen astumista migreenikohtauksen, ja hammaslääkäri armahti mua ja antoi uuden ajan. Mutta toivottavasti selviän sieltäkin kidutuksesta ehjin nahoin.

Loppuillan ajattelin maata soffalla ja syleksiä kattoon.