Hyi minua, kun olen ollut laiskuri blogien suhteen, niin kirjoittajana kuin vierailijanakin. Jostain syystä mun fyysinen vointini ei ole maailman paras tällä hetkellä, ja oikein mikään ei suju. Kunhan saan paperini siirtymään entiselle terveysasemalleni, pääsen tilaamaan aikaa tutulle lääkärille, ja lähinnä kilpparikokeisiin haluan. Nimittäin väsyttää, olo on epämääräisen huono, aamuisin on tukko hiuksia tyynyllä, iso pala kurkussa, paino nousee, joka paikkaa särkee.. siis on aika tarkistuttaa kilpirauhasarvot. Miehän syön nyt aika isoa annosta tyroksiinia, mutta joskus keväisin vajaatoiminta iskee, ja lääkeannosta joudutaan väliaikaisesti lisäämään.

Tässä meidän uudessa uljaassa kaupungissamme terveysasema määräytyy pääsääntöisesti sen alueen mukaan, missä asut, mutta jos haluaa, voi anoa siirtoa toiselle terveysasemalle. Mulla oli vuosi sitten tosi ihana ja huolehtivainen lääkäri entisellä alueellani, joten haluan hänelle takaisin. Vuosi sitten, kun sairastin kurkkutulehdusta (jonka syyksi myöhemmin selvisi hampaan alla muhiva tulehduspesäke), mulle lääkkeet määräsi venäläinen lääkäri, jonka puheesta en saanut mitään selvää. Kun sitten astman takia piti mennä uudelleen lääkäriin, sanoin että menen sille venäläiselle ainoastaan, jos saan jonkun tulkiksi mukaani. Sain suomalaisen lääkärin smiley

Näiden saman kaupungin terveyskeskusten yhteistyö tuntuu sujuvan saumattomasti. Nimittäin olin päästänyt tyroksiinit melkein loppumaan, kun sain apteekissa havaita, että koko resepti pitää uusia. Apteekista sain hätäpakkauksen, ja kehoituksen mennä Valkealan terveysasemalle uusimaan reseptin, koska siellä homma hoituu nopeammin kuin Kouvolassa (kuulun siis periaatteessa Kouvolan alueeseen). Päätin kuitenkin poiketa ensin Kouvolan terveyskeskuksessa kysymässä, kauanko uusiminen vie. Ajoin sinne ja sain kuulla, että voin joutua odottamaan kaksi viikkoa, ja kehoituksen ajaa Valkealaan uusimaan reseptiä. Ajoin Valkealaan (10km). Siellä sanottiin, että et voi tänne tulla uusimaan reseptiä, mene Kouvolaan. Ajoin takaisin Kouvolaan ja olin aivan raivona. Niin raivona, että reseptiäni vastaanottanut hoitaja lupasi, naamani ilmettä vilkaistuaan, hoitaa reseptin jonon  alkupäähän, ja saan sen viikossa. Ja sainkin, ja samalla reissulla laitoin hakemuksen entisen terveysasemani potilaaksi.

Tänä aamuna sain jonkin tarmonpuuskan, ja päätin tehdä jotain jalkalampulleni, joka on Tokaksvanhimman inhokki. Poika pyytää joka muutossa, että voisitko heittää sen rumiluksen kaatopaikalle. No enhän mie rakkaasta, ehjästä lampustani luovu! Kiikutin sen tännekin, ja sain Tokaksvanhimman muljauttelemaan epätoivoisena silmiään. Lamppu on ostettu vuonna 1985, kun muutimme ensimmäiseen omaan taloomme. No, on se hieman ruma..


Vai sanotaanko klassikko?


Löysin kirpparilta parilla eurolla ostamani pitsikaitaliinan, ja rypytin sen varjostimen päälle. Mulla ei ole edes konetta täällä, joten laittelin sen takaa kiinni nuppineuloilla. Viimeistelenpähän sitten joskus myöhemmin.
 

Voi olla, että Tokaksvanhin inhoaa tätä entistä enemmän nyt wink

Ja puikotkin on kilisseet ihan kiitettävää tahtia. Muutama juttu on viimeistelemättä, esittelen ne sitten kun saan napit paikoilleen. Mutta siilisukkia olen tehnyt tilaustyönä, ja näistä kaikkein pienimmistä tuli niin söpöt, että saas nähdä, raaskinko laittaa näitä postiin ollenkaan cool. Eräs fb-kaverini tilasi pienen vauvan siilisukat siskon vauvalle, joka on vasta vajaan kuukauden vanha. Aika vaikea arvioida pienen vauvan jalan kokoa, mutta tein niin pienet kuin osasin. Tämän pienempiä siilejä en osaa kutoa. Puhelin on antamassa mittakaavaa.