Olin tietokonemotissa muutaman päivän, ja sillä välin kerkisin käydä mm Porvoossa, käyttää kaikki eläimet eläinlääkärissä ja saada yllätyspostia.

Tuli paksu kirjekuori, ja ihmettelin, keneltä se on (kun en älynnyt kurkata kuoren nurjalle puolelle, jossa oli nimikin). Mutta kun kuoressa

on tällainen tarra

ja toinen

niin aloin arvata, että postin oli oltava Minziltä.

Suu loksahti auki, kun avasin kuoren. Siellä oli kolme isoa pussillista niittykukkien siemeniä, sekä ohjeet niityn perustamiseen .

Ohjeet ovat ruotsinkieliset, joten saankin verrytellä kunnolla lukioaikaisia ruotsin kielen taitojani Vähän ohjeita jo tavasin, ja jopa ymmärsin suurimman osan. Pussin siemenissä oli vaikka mitä kukkia, nyt pitää olla tarkkana, että osaisin pistää niityn alulle. Voi kiitos Minz, sie se osaat lähettää kullekin tarpeellista tavaraa! (vrt Stanstan meikit, johon en nyt kylläkään osaa hakea linkkiä)

Viikonloppuna me, sisko ja mie, tehtiin perinteiseksi muodostunut kesäretki Porvooseen.

Porvoon vanhan rautatieaseman seutu piti tsekata myös. Siellä on makasiinpuoti, josta mukaan tarttui taas pari ihanaa juttua (ja olisin mieluusti ottanut mukaani myös tavaroita kaupittelevan ponihäntäisen sepän, mutta ujous iski, enkä kehdannut kysyä, saisinko hänet kaupan päälle )

Ja yritä sitten täällä kuvata ostoksia. Linssilude istuu heti kameran (ja niiden ostosten) eteen

(kissat saivat taas eilen eläinlääkäriltä kehuja hyvästä kunnostaan ja kiiltävistä turkeistaan)

Kun heitän kissan alas pöydältä, ja saan kameran valmiiksi, niin eikös vadista jo löydy yhden pellen pää. Saanko esitellä, tyttäreni Kaksoslikka pää vadilla

Lopulta Kaksoslikkakin heitettiin alas pöydältä, ja sain kuvan ostoksistani. Ihanat ruusuvadit, joista pienemmälle jo keksin käyttöä mökille. Ja pieni rasia ihan muuten vaan, kaunistukseksi. Sinne ehkä tulee vanhanaikaisia suklaanappeja sisälle.

Ihan omaksi ilokseni tilasin kirjakerhosta uutuuskirjan, jota olen selaillut kuola valuen. Voinko sanoa, että tämä maksoi viisi tupakka-askia, voinhan?

No just, niinpä tietysti: yksi kissa tunkee kuvaan, ja toinen killittää ulkona ja odottaa vuoroaan.

Mutta eikö ole ihanan inspiroivia kuvia?

 

Elli pääsi sisälle, ja kun avasin ruokapurkin, tuli vipinää sekä Elliin

Että Viiviin. "Mitä, hei! Kissoille ruokaa, missäs mun annos on?"

Kun otan tämän vetoavan katseen, mamma heltyy joka kerran. Saan pienen nokareen kissanruokaa. Ei sillä, että tykkäisin kissanruoasta. Mutta syön sen nokareen, koska se on kissoilta pois.