Vielä yhdet siilit kesän alkamisen kunniaksi. Arjaanneli tilasi multa aikuisen jalkaan sopivat siilit. Niistä tuli niin pehmoiset ja lämpimät, että hyvä että raaskin luopua niistä. Kuvattuna mun omissa (karvaisissa) jaloissani:


Mökkiremppa on edennyt taas. Sähkäri kävi uusimassa vanhat (siis ikivanhat) johdot, laittoi pari uutta pistorasiaa, kattolampuille paikat valmiiksi, ja hävitti sen ison punaisen hellan pistokepänikän.  Eilen kävin siellä tarkoituksenani maalata tuvan lattia kertaalleen, mutta ajaessani mökkiä kohti tajusin, että eihän sinne saa vettä. Ja lattian peseminen ennen maalaamista kyllä onnistuu Teknoksen maalipesulla (jota mulla on kyllä), mutta miten huuhdot rättiä, jollei ole vettä. Soitin kirvesmiehelle, ja sovittiin, että puhdistan ja maalaan nurkan, johon tulee paisuntasäiliö ja tiskipöytä, jolloin sinne pääsee asentamaan kaappeja ja säiliön vesipumppuineen paikalleen. Loput lattiasta maalaan myöhemmin.

Kaksosjätkä oli viime viikolla Tapsan apuna tekemässä katon. Siitä tuli tosi kaunis ja valoisa, kuultomaalattua valkoista lautaa. Sitten mulle oli tullut kämmäys ja ajatusvirhe. Olin sopinut Tapsan kanssa, että seinään tulee samaa panelia kuin katto, olin vain unohtanut sen itse blush. Olin nimittäin kuvitellut, että seinään tulee paneli, jonka sitten maalaan harmaaksi. Kysyin Tapsan mielipidettä, onko tämä valkoinen liian .. noh, valkoinen. Tapsa kielsi tarttumasta maalisutiin vielä, ja katseltuani panelia ja kuviteltuani keittiökalusteet paikalleen, päätin ainakin lykätä maalaamista. Lattiasta tulee harmaa, löysin tosi hyvän sävyn siihen, joten paneli näyttää varmaan ihan raikkaalta lattian ja hirren välissä.









Paneli ei ole ihan noin vitivalkoinen, kuin mitä kuvissa näyttäisi.

Paskanruskea (anteeksi, moralistit alatyylini) lattia siis maalataan harmaaksi. Otin kuvan alkuperäisestä väristä, että pääsen sitten vertaamaan.



Kaikki lattian kuhmut jätetään hiomatta ja raot täyttämättä, se on mun ehdoton vaatimukseni. Tuossa kuvassa näkyy muuten luukku, josta pääsee kellariin.

Istuin pitkään tyhjän, pölyisen tupani lattialla ja kuuntelin menneisyyden ääniä. Tässä mökissä, tässä alkuperäisessä osassa on selvästi ollut hyvä henki ja asunut onnellisia, joskin köyhiä ihmisiä.

Papasta en ole ihan niin varma  wink

Äidistä:

Sisko, joka asuu samalla paikkakunnalla äidin kanssa, pyysi saada jutella osastonhoitajan kanssa ja nähdä myös äidin kansion, jonne on äidin vanhainkotiin muuton yhteydessä kirjattu ylös kaikki pienetkin asiat ja toiveet ensimmäisessä palaverissa omaisen kanssa. Selvisi seuraavaa: äidin tokkuraisuuden ja nukahtelun, sekä sen, ettei hän kykene enää itse edes kääntymään, kävelemisestä puhumattakaan, saa aikaan voimakasta riippuvuutta aiheuttava unilääke, jota lääkäri on määrännyt. Lääke vaikuttaa myös lihasten toimintakykyyn, joka siis on äidillä mennyttä. Äiti itse puhui ainakin palvelutalossa ollessaan, että saa nukahtamislääkkeen, ja tuntuu että vanhainkodilla on nyt unohdettu se tärkeä seikka, että äiti on täysin järjissään ja pystyy itse neuvottelemaan asioista. Unilääke annetaan vielä siten, että yöllä käydään antamassa toinen annos, joten ei ihme, että selkeää hetkeä ei vuorokaudessa enää ole. Lääkkeen annostusta aletaan nyt vähentää, mutta miten iso vahinko ehti jo käydä, en tiedä. Tai miten vahvasti äiti ehti tulla riippuvaiseksi, lääke kuulemma on nopeasti riippuvuuden.

Sisko kysyi, miksi äidin välipalat viedään pois. Kuulemma hoitajat ottavat kaikki hedelmät pois, koska äiti syö niin vähän. Kuin pieniltä lapsilta: välipalat kielletään, jollei ruoka maita. Ja edelleenkään kukaan ei vaivautunut kertomaan asiasta äidille eikä meille omaisille, kylmästi vain banaanit ja muut hedelmät hoitajille. Ongelmahan ei ole siinä, etteikö äiti söisi, vaan siinä ettei hän saa pidettyä lusikkaa kädessään eikä maitomukia käteen. Kun ruokaa ei ole syöty, hoitajat hakevat lautasen pois, mutta kukaan ei kysy, haluaisiko äiti apua. En tullut vieläkään vakuuttuneeksi siitä, että äitiä aletaan auttaa syömisestä. On hoitajasta kiinni, kuka edes kysyy, autetaanko vai ei. Äidillä taitaa olla nälkä, ja välipalat viedään ulottumattomiin. Ja taas tämäkin seikka kirjattiin ylös sinne mappiin. En usko, että sitä mappia lukee juuri kukaan..

Yhdestä yöhoitajasta on nyt tehty virallinen valitus, muutamasta muusta huomautettu, ja sisko sanoi äidille, että kysyy aina nimen, jos joku kohtelee huonosti. Se paska-yökkö oli käynyt illalla äidin luona, hoitajan vaatteet päällä. Yöllä äiti oli pahassa asennossa, ja soitti ranteessaan olevaa kelloa. Kukaan ei tullut. Äiti yritti jossain vaiheessa huutaakin apua, mutta kukaan ei tullut edelleenkään. Pitkä odotuksen jälkeen se yökkö tuli, vihaisena ja YÖPAITA PÄÄLLÄ! Oli heilauttanut äidin ympäri, ollut kovin vihainen häiriöstä ja jättänyt siihen. Kun äiti pyysi korjaamaan pahasti jääneen tyynyn asentoa, hoitaja lähti pois ja tiuskaisi: on sulla itselläkin kädet! Oikeasti toivon - kusipäinen tytär kun olen - että tuo hoitaja joutuu joskus itse makaamaan avuttomana, lääkkeillä tainnutettuna toisten armoilla, ja häntä heitellään kyljeltä toiselle ja jätetään siihen. Olen paska, mutta vihaisena vaarallinen. No, tästä hoitajasta siis on tehty virallinen valitus, toivoa sopii, että hän ei kosta tätä äidille kun seuraavan kerran joutuu yövuorossa heräämään sikeästä unesta auttamaan.

Siis hieno mapillinen asiaa, ja lisää kirjattiin tiedoksi henkilökunnalle äidinkin kohdalla. Voi kun ne joskus edes lukisivat ne mapit. Ja voi kun ne joskus toteuttaisivat toiveet käytännössä.