Eilen lupasin seuraavaksi pessimistisen postauksen, mutta teen tästä sellaisen välipostauksen. Sitten on pessimismin aika.
Olen kehunut, että salasanablogissa vuodattamani asia ja käräjähaasteen uhka ei pelota enää. Hahhah! Tässä saatte nauraa ensimmäisen kerran. No niin, kaikki kuorossa, nyt!
Eilen menin postilaatikolle, ja postilaatikolle meno on jännittänyt ja pelottanut minua tämän uhkaus-kiristys-vaatimussession ajan, mikä on jo melkein vuoden päivät kestänyt. Pelkään, että sieltä tulee uusi vaatimus, ja ne edelliset on tulleet kirjattuina kirjeinä. Siispä tunne oli melkoinen, kun löysin laatikosta kirjatun kirjeen ilmoituksen!! Mitään muuta en osannut odottaa, oli siis selvää, että KP:äät vaativat taas jotain, tai siellä on käräjähaaste. Outoa oli ainoastaan se, että ilmoituksessa ei ollut lähettäjän nimeä. No, sehän ei voinut merkitä kuin sitä, että kirje tulee viralliselta taholta. Siis siellä on vähintään käräjähaaste, tai jokin virallinen paperi KP:iden asianajajalta.
Sain mahtavan rytmihäiriön.
Kaksoslikka komensi mut postiin, sanoi että jollet nyt kävele tulta päin, mietit sitten koko ensi yön mörköjä. Parempi että selvität asian heti ja ehdit vaikkapa ottaa lakimieheen yhteyttä tänään. Tottelin lastani ja menin postiin.
Ojensin vapisevin käsin paperin, en meinannut ymmärtää, mihin pitää kirjoittaa allekirjoitus, virkailijakin katsoi minua oudosti.
Vielä oudommin hän katsoi, kun sain kirjeen eteeni. Katselin sitä hetken ymmärtämättä yhtään mitään... kunnes hoksasin, ja aloin nauraa. (tässä kohtaa kaikki saavat nauraa toisen kerran) Poistuin päätäni pudistellen postista, tirskahdellen hallitsemattomasti ja helpottuneena tämä kainalossa:
Voi Jaanuska, et tainnut arvata, millaiset sydämentykytykset viikkoja sitten Kiinasta lähettämäsi paketti mulle sai aikaan. Kauhea jännitys vaihtui hetkessä helpottuneeseen naurun käkätykseen. Ja voi että millainen ihana paketin sisältö:
Paketista tuli aivan ihana tuoksu jo ennen avaamista. Arvasin, että siellä oli jotain tuoksuvaista, kuten olikin. Kankainen, koristeltu tuoksupussi, ja Jaana oli kai tietämättään valinnut sellaisen tuoksun, josta tykkään, olen nimittäin tuoksuherkkä, ja melkein yökkäilen sopimattomista hajuvesi-dödö-ym tuoksuista. Mutta tuo tuoksu oli oikeasti hyvä. Kaksoslikka muuten nappasi sen huoneeseensa (Tuossa kappaleessa oli muuten 7 tuoksu-sanaa. En korjaa.)
Lisäksi siellä oli kankaisessa pussukassa koristellut syömäpuikot, joita Kaksoslikka yritti opettaa mua käyttämään. On oppinut taidon isänsä luona Aasiassa ollessaan. Lisäksi kiinalainen kalenteri ja kortti Jaanalta, sekä kertakaikkisen kauniit helmet punaisessa kangaspussissa. Jokainen kivi on eri muotoinen ja -värinen. Tässä kuvassa väri ei ole oikein, oikeasti ne ovat enemmän roosan sävyiset, kuten ylemmässä kuvassa näkyy:
Näitä ei Kaksoslikka saa, vaikka suuresti niitä ihailikin. Ne sentään on mun omat!!
Voi hitsi, ajatelkaa nyt, miten mua on hemmoteltu kahtena päivänä. Blogipalkintoa, korukirje ja Jaanuskan paketti, jonka tulo aiheutti niin suuren jännäyksen, että helpotuksen olo väreili koko loppupäivän kropassa.
Kiitos, Jaana! Ihan kuin olisit tiennyt juuri, mitä olisin itsekin Kiinasta ostanut, jos olisin päässyt itse valitsemaan.
Loppunauru!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.