Tässä julkisesti tunnustan, että sohva taisi sitten jäädä käsirahaa lukuunottamatta maksamatta. Enhän mie voi sille mitään, jos myyjä sekoilee,  mie saan vasta kamalan tappelun jälkeen sohvan, ja käsirahan hinnalla. Minkäs mie sille mahdan?

Mutta Mr.Karma rankaisee...

Ostin kaverilta mökille vuodesohvan, vanhahtavan mallisen, tyyliin sopivan. Lainasin toisilta kavereilta peräkärryä, ja heitä kantoavuksi, ja (painava) sohva saatiin jotenkin kummasti ujuttamalla kapeasta ovesta vanhaan kammariin. Vieläkään en tajua, miten kaverit sen saivat mahtumaan, ainoastaan toisen peukalo litistyi ja musteni, ja kummankin huulilta kirpoili kirosanoja, mie hössötin vieressä voivottelemassa. Mutta sohva mahtui ovesta sisään ja jäi sinne.

Kunnes sitten huonejako ja suunnitelmat menikin uusiksi: vanhasta kammarista ei tulekaan vieraskammari, vaan mun makkari. Joten sohva oli väärässä huoneessa, se oli saatava perimmäiseen, nyt remontoituun huoneeseen. Siis tänne:

Käytännössä siis sohva, joka on kapeimmasta kohdastaankin yli 80-senttinen, piti saada vietyä tuvan ja tulevan ompeluhuoneeni kautta kulmahuoneeseen. Kaksi ovista on leveydeltään 70 senttiä, yksi normaali 74. Ja apua en pyydä keneltäkään,en! Hyökkäsin sohvan kimppuun aseenani naisen logiikka, sitkeä ja periksiantamaton luonteeni, sekä vaihdevuotinen raivopäisyys.

Ensimmäinen yritys meni munilleen ja sohva sai erävoiton 1-0. Yritin maton avulla  vetämällä, kyljelleen käännettynä  saada sen  mahtumaan ovesta ulos, mutta ei toivoakaan. Hikisenä potkaisin sohvaa kylkeen ja karjuin sille, että ole perkele siinä sitten, pakkasin kamani ja tulin kiukkuisena kotiin.

Viikonlopun vietin mökillä, tuijotin sohvaa haastavasti. Johan nyt on helvetti, jollen mie sua selätä, puhisin sille, ja se mulkoili takaisin ylimielisen näköisenä, sanaakaan sanomatta.

Otin mitan kouraani ja mittasin vielä kerran. Päätin, että yksin sitä ei saa ovesta kuin nostamalla sen pystyyn ja kiepauttamalla oviaukosta istuinosan kulmaa hyväksi käyttäen tuvan puolelle, ja samalla systeemillä toisesta tuvan kapeasta ovesta ompeluhuoneeseen. Päättelin, että jos sen sinne saakka saan, loppu menee helpommin, koska viimeinen ovi on normaalilevyinen.

Kampesin sohvan pystyyn, ja siinä oli jo tekemistä; mulla on barbinuken käsivoimat. Viivi kieppui mukana hommassa, ja pelkäsin että rojautan sohvan sen päälle. Lopulta sain niskaotteen sohvasta, mutta kostoksi se purki koko vuodeosaston sisuksistaan levälleen. Tiedoksenne: vuodesohvamekanismi on helppo avata vaaka-asennossa, mutta erittäin hankala laittaa takaisin pystyasennossa. Alkoi ikäänkuin nyppiä koko homma.

Sain vuodeosaston osittain takaisin sohvan sisään, ja aloin kammeta sohvaa ensin kynnykselle ja siitä kääntelemällä tuvan puolelle. Ei onnistu! Kihnutin sen jumiin oviaukkoon, ja tajusin että heleijaa, täällä sitä ollaan. En saa sohvaa enää takaisin makkariin, mutten saa sitä myöskään tupaan, joten olen juntturissa makkarissani, kännykkä tuvan pöydällä. Otin aikalisän ja istahdin sängylle keräämään voimia ja pohtimaan.

Tunnin!!! kääntelyn, kiroilun, hikoilun, vääntämisen jälkeen sohvasta osa muljahti tuvan puolelle, ja pääsin kaatamaan sen lattialle. Sain uutta toivoa: onhan sen sitten onnistuttava toisestakin ovesta.

Paitsi että toisella ovella (kunhan sain sen saatanan vempeleen ensin raahattua maton avulla tuvan poikki nostettua  taas pystyyn ja ne ulos pursuavat sänkyjouset kolme kertaa tungettua takaisin) oli vähemmän tilaa käännellä. Toisella puolella tuli vastaan ovi, joka oli seinää vasten, eikä kääntynyt yli 90 astetta, toisella puolella jumitti tuvan tiskipöytä. Et sie saatana tupaan jää, karjuin sohvalle ja runnoin sitä väkisin ovesta sisään. Totesin, että mahdotonta, se ei mahdu, koska ovi jumittaa vastaan. Siispä käteen ristipää ja ruuvasin oven irti. Uusi yritys.

Puolentoista tunnin ähellyksen jälkeen  se lähti kaatumaan, eikä voinut muuta kuin antaa mennä. Hyvä juttu oli se, että se kaatui oikeaan suuntaan, huono puoli oli se, että se kaatui vetäen tapettiin (siihen uuteen) vanan. Tapetti ei revennyt, mutta siihen jäi komea, raapiutunut jälki. No, pieni tappio taistelussa, jonka olin siis voittamassa. Onneksi jälki jää suurimmaksi osaksi oven (sen irroitetun) taa.

Taas sohva maton päälle, vedin sen viimeiselle ovelle, joka oli helpoin, mutta ei siitäkään selvitty ihan ilman vaurioita: oviaukosta raapiutui uutta maalia pois. Paskat siitä, sohva oli paikoillaan, esitin voitontanssin sen edessä pilkallisesti nauraen ja poistuin voittajana taistelutantereelta.

Illalla päätin, että jos joskus myyn mökin, myyn sen irtaimistoineen. Ainakin sohva kuuluu kauppaan mukaan. Ehdottomasti.

Tervehtien selkäkipuinen Hanni