Hei taas kaikille!

Sorppa vaan, te kaikki runsaslukuiset fanini, että kirjotan aina silloin, kun on jotain vaikeuksia tässä elämässäni. Mutta te varmaan tiedätte - joko live-elämässä, tai tämän blogin kautta - ettei ton mamman kanssa eläminen ole suinkaan aina helppoa, tai etenkään koiraystävällistä.

Se pesi mut taas

Me tultiin metsälenkiltä, ja joka helkkarin kerta mun tassut pestään sen jälkeen. Mutta tänään se pesi mut kokonaan. Ja täällä on jotenkin jäätävä tunnelma, ja se haukkuminen ja räyhääminen alkoi jo metsässä. Se sano mua mm kusipääksi   Mun herkkä terrierinnahkani ei kestä tuollaista haukkumista, eikä myöskään tuota pesemisen määrää.

Mutta kyllä miekin osaan puoleni pitää. Mamma pesi mua vaikka kuinka kauan, ja sitten olin ihan lätsläpimärkä. Se mua pyyhkeeseen kuivas, mutta eihän siitä kunnolla kuiva, joten mie aina viimeistelen kuivaamisen ja turkin muotoilun itse.

Alotan sen syöksymällä kylppäristä eteisen karhealle matolle ja lykin itseäni siinä eestaas perse pystyssä ja jatkan samaa olkkarin vaalealla matolla. Mamman on ihan turha siinä vaiheessa yrittää estellä. Omapa oli vikansa, että kastuin pahasti.

Sitten mie hyppään sohvalle, enkä paskan vertaa välitä siitä, että se kastuu. Kastukoon, on se munkin sohva.

Mie lykin itseäni siinä sohvalla, kellin, heittelen kaikki tyynyt lattialle, ja järjestän oikein esityksen aina pesun jälkeen.

Ja miten tähän taas jouduttiin, se jäi mulle vähän epäselväksi. Mie kirmasin vaan metsässä, ja saan mamman luvalla kelliä sammalikoissa. Miksi tästä sitten tuli tällanen haloo, mie kysyn vaan. Toi uhkas pestä mut WC-Ankalla.

Kummallisia on ihmisten ajatusten väylät.

Kunnioittaen Viivi