Olen katsellut isän ja äidin vanhoja albumeja, palannut niiden myötä lapsuuteen ja melkein aistinut hajut, äänet ja tunnelmat, jotka liittyivät silloiseen lapsuudenkotiini. Isähän oli rautatieläinen, ja me muutettiin asemalta toiselle aina sen mukaan, mihin isän työ heitettiin. Ikävuodet 3-13 asuin maalla samalla rautatieasemalla, järven rannalla. Oikein hyvä paikka viettää lapsuus, käydä koulua pienessä kyläkoulussa ja juosta oikopolkua pitkin kyläkauppaan toimittamaan äidin asioita.

Mie muuten otin itselleni muistoksi isän vanhan koppalakin. Suoraan sanottuna isä inhosi työtään, ja sanoi aina, että päivääkään ei halua ylimääräisesti työssä olla. Eikä ollut. Mun mielestäni isän olisi pitänyt saada ammatti rakastamastaan musiikista, mutta toisin kävi. 




Laitanpa tähän toisen asusteen. Äidin kengät. Näihin kenkiin äiti oli kirjoittanut lapun, että nämä ovat ensimmäiset nahkakengät, mitkä hän sai ostettua korttiajan jälkeen. Siis jostain 50-luvun alusta (?)

 


Muuten ihan käyttökelpoiset kengät, mutta korkolaput mureni silpuksi lattialle, kun kävelin näillä sisällä. Ajattelin laitattaa uudet korkolaput. Mutta en mie näitä käyttää raaski.

Niin, ne albumit. Aloin selata niitä löytääkseni (ja löysinkin) oikein vanhoja valokuvia. Mie nimittäin toin myös ikivanhoja tyynyliinoja ja lakanoita, joissa on esimerkiksi mun mummuni kirjailemat nimikirjaimet tai äidin. Tyynyliinoina niitä tuskin tulee käytettyä, ne on sellaisia vanhanaikaisia, joissa on solmittavat nauhat. Ja pieniäkin ne ovat (oliko ennenvanhaan ihmisten päät pienemmät cool?)

Mutta mietin, että jos leikkaan ne tilkuiksi siten, että pitsit ja nimikoinnit säilyvät ja teen niistä pitsein ja brodyyrein koristeltuja koristetyynyjä ja siirrän jokaiseen albumin vanhan valokuvan siirtokuvana. Voisi tulla kivoja?

Ja sitten mie selailin niitä kuvia. Otin muutamasta valokuvasta valokuvan, siis vähän heikkotasoisia kuvia, mutta en jaksanut alkaa skannata (kun olisi ensin pitänyt asentaa tulostin, lue: en osannut). Mutta vanhat kuvat on ihania, oikeat aidot mustavalkoiset.

Isä ja äiti 1945. Tämä on ilmeisesti hääkuva, vaikka olin aina ennen luullut, että tämä on kihlajaiskuva.

 


(jos haluatte tietää, minkä näköinen mie olen ollut vähän päälle kaksikymppisenä, niin katsokaa tuota äidin naamaa..)

Ja tässä pikku-Hanni, 3v.

Toisesta kuvasta oli vähän pinta repeytynyt, siis kuva on rikki, ei mun leuka.

 


 
 

 

Jännä, mie jotenkin hellyydellä katselen näitä kuvia omasta itsestäni. Että oon mie ollut ihan söpö lapsi smiley