Vielä yksi postaus taannoisesta Hurghadan reissusta. On ollut vaikeuksia siirtää kuvia tänne, enkä onnistunut siinä nytkään, joten saatte tyytyä kuviin, joita oli saatavilla.
Matkan yksi tärkeä pointti: ruoka . Egyptissä on ideaalit mahdollisuudet saada mahatautia, mutta me otimme tietoisen riskin, ja söimme niin salaatit kuin majoneesitkin. Marika tuolla aiemman postauksen kommentissa kysyi paikan turvallisuudesta lapsiperheille, ja vastasinkin, että ruoan (ja kaaosmaisen liikenteen) kanssa olisin lasten kanssa varovainen.
Ison annoksen normiruokaa, esimerkiksi kana-riisi-aterian lisukkeineen sai 2-3 eurolla. Siskon synttäripäivänä päätimme mennä netissä keskustelupalstoilla kehuttuun argentiinalaiseen ravintolaan syömään. Voin sanoa, että pihvi, jonka siellä söin, oli yksi parhaimpia pihvejä, mitä olen ikinä syönyt. Mutta siihen sen paikan hyvät puolet sitten jäikin.
Isosisko söi lammasvartaat (=oli syövinään), jotka oli kammottavaa. jänteikästä lihaa. Liekö lammasta vai kissanlihaa? Pikkusisko söi aivan kelpaavan annoksen mutta palvelu oli KAMMOTTAVAA!!! Tarjoilijalle oli kai noussut kusi päähän, kun oli päässyt hienoon paikkaan tarjoilemaan, ja meitä kohdeltiin todella töykeästi ja epäystävällisesti. Mies valmisti meille näyttävän näytösluonteisesti irish-coffeet jälkiruoaksi, mutta se olikin ainoa plussa hänelle.
Kaiken lisäksi pikkusiskon maksettua ateriat, mies tuli hetkenä päästä takaisin, eikä tuonutkaan vaihtorahoja (josta olisivat saaneet isot tipit), vaan tuli vaatimaan lisää rahaa väittäen, että summasta puuttui rahaa. Ilmeisesti äijä oli seurannut juomiemme määrää ja arveli meidän olevan humalassa, joten päätti yrittää huijausta. Kun sisko tiesi tarkkaan kertoa, millaiset setelit oli ukolle antanut, hän poistui korskean näköisenä, ja tuli hetken päästä takaisin mukanaan vaihtorahat. Kumma kyllä, emme jättäneet tippiä. Mies tuli vielä tarkistamaan laskukansion, ja huomatessaan että kansio oli tyhjä, hän pudotti sen mun eteeni toivoen kai että joku edes jättää tipin. Jätimme sen sijaan kirjallisen valituksen palvelusta ja huijaamisesta. Siis älkää menkö Hurghadan El Daharin kaupunginosassa olevaan argentiinalaiseen ravintolaan syömään. Tarjoilijana on tällainen gorilla:
Mutta sitten suositus: pikkusisko oli ollut Hurghadassa ennenkin, joten hän tiesi Sakkalan kaupunginosassa olevan hyvä ravintolan. Kävimme siellä viikon sisällä kolme kertaa syömässä, ja ruoka oli hyvää! Sekä palvelu erinomaista, jopa enemmän kuin erinomaista.
Ensimmäisen kerran menimme sinne valmiiksi jo pikkuhiprakassa, ja kaikilla meillä oli paikallista brandyä pari pulloa kassissa matolääkkeeksi. Päätin käydä vessassa (joka muuten sekin oli siisti) testaamassa brandyn laadun. Vessaan mentiin hankalien saluunanovien kautta, ja tietenkin jäin jumiin heiluriovien väliin, mahtavan pullonkilinän säestämänä. Siskot sanovat ikänsä muistaneensa vessasta kuuluneen raikuvan naurun, kun yksin availin brandypulloa ja kikatin ovikommellukselle.
Söimme ja joimme, ja lopuksi meille tuotiin palautelappu, johon tietenkin ruksimme joka kohtaan "very good".
Toisen kerran sinne mennessämme tarjoilija ja omistaja tunnistivat meidät. Saimme taas palautelaput, ja taas vastasimme very good, ja kirjoitimme vuolaat kehut perään. Omistaja tuli pöytään mukanaan pullo paikallista rakia, ja kippasi meidän kanssamme juomat kitusiinsa (että se siitä muslimien raittiudesta).
Kolmannen kerran menimme sinne viimeisenä iltana. Omistaja tuli pöytäämme istumaan ja naurattamaan meitä jutuillaan. Ja kippaamaan rakia.Tällainen mies:
Puoli kymmenen maissa olimme valmiit maksamaan ja lähtemään; aamulla olisi lähtö kentälle, emmekä halunneet olla huonossa kunnossa kotimatkalla (kokemusta siitäkin ja varoitus: älkää juoko itseänne viimeisenä iltana umpihumalaan, krapulassa matkustaminen on kammottavaa). Satuin mainitsemaan, että siskolla oli eilen synttärit, ja siitä alkoi kauhea tohina. Ulko-ovi laitettiin lukkoon (???) ja koko henkilökunta + pari paikallista asiakasta sulkeutui keittiöön. Välillä joku vilahti ohitsemme, mutta mitään selitystä ei tullut. Arvelimme, että he alkoivat leipoa kakkua.
Meni vajaa puoli tuntia, ja sitten saapui omistaja Mike tarjoilijan kanssa, ja pöytään tuotiin kertakaikkisen iso ja kaunis ja mahtava suklaatäytekakku! Eli se siitä aikaisesta poislähdöstä, sitten syötiin kakkua (tai mie söin koristeet päältä, kun en kakkua voinut maistaa ) ja viinaa tuli lasiin sitä mukaa kuin lasit tyhjeni.
Lupasimme suositella kaikille heidän loistavaa ravintolaansa. Tässä kotisivut jonne saattaa jossain vaiheessa tulla meidänkin valokuvia. Ravintola löytyy Sakkalan Mc'Donaldsin takaa, huomaamaton vihreä ovi.
Sitten vielä yksi varoitus: maustekauppiaalta ostin jauhetta, jota nauttimalla paino putoaa viisi kiloa kahdessa viikossa (juu, hullu nainen, mutta kaikkea pitää kokeilla). Kotiin päästyä odotin muutaman päivän, ja päätin sitten kokeilla juomaa: lusikallinen kuumaan veteen sekoitettuna, yhden kerran vuorokaudessa nautittuna juoma tekee ihmeitä. Kuten tekikin. Pari tuntia juoman nauttimisen jälkeen vatsaan tuli kauhea kipu, kuin puukolla olisi kaivettu suolistoa. Pelkäsin juuri sitä, mikä sitten oli seurauksena: aivan kaamea ripuli, eli kyllä sillä lääkkeellä laihtuisi. Juoksin yötäpäivää vessassa vuorokauden, mikään ei pysynyt sisällä. Myöhemmin sisko kertoi, että hänelle kävi samoin, ja itse olin annostellut jauhetta ruokalusikalla, sisko sen sijaan teelusikalla. Mutta tehokasta, tosin loppu taitaa jäädä pussiin ja pussi roskikseen.
Summa summarum: Egyptiin palaan vielä, johan se Mike meitä varmaan odottelee takaisin kertomaan, että kaikki oli very good. Kaunistakin siellä oli, kun vain katsoo oikealla tavalla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.