Ystäväni varoitti minua netin vaarallisuudesta, enhän mie sinisilmäinen nainen osaa itse mitään epäillä.

Mutta aiheesta varoitti, nimittäin eilen kirjoitin tänne aika ronskilla tekstillä juttua talokaupoistani, ja siitähän voisi tietyntyyppiset ihmiset ensinnäkin saada tietoa, jota heillä ei itsellä ole, ja kai he saisivat aihetta jopa kunnianloukkaussyytteisiin, jos kävisi sellainen juttu, että asianomaiset löytäisivät kirjoitukseni. Poistin sen juuri kommentteineen päivineen.

Jos tämä oikein kunnon tappeluksi etenee, saatan perustaa omaksi terapiakseni ja pään puhdistukseksi salasanasuojatun blogin ihan vain tätä asiaa varten. Odotellaan, kuinka ämmän käy, mutta kiitos niistä eilisistä tsemppikommenteista. Luin ne kyllä ja sain paljon puhtia taisteluuni.

Vielä sen verran on sanottava, että tottakai mie kantaisin vastuuni asiasta, jos tuntisin huijanneeni tai tehneeni väärin, tai myyneeni täysin lahopaskan talon, mutta näinhän ei ole. Tunnen että olen oikeassa kieltäytyessäni maksamasta toisten remontteja. Joten jatkan samalla linjalla minkä olen alusta asti valinnut. Hamaan tappiin saakka.