Mökkiprojektissa on tullut pieniä takapakkeja. Sen yhden saamarin pikkuhuoneen tapetointi on ollut pelkkää vastoinkäymistä. Ensin valkkasin sinne väärät tapetit, ja itsepäisesti vaan aloin laittaa niitä seinään. Tapetti on osoittautunut kaikkea muuta kuin hintansa väärtiksi. Se on kankeaa ja koppuraista, ei taitu kulmissa, mutta silti siihen tulee kurttuja. Sitten väsyksissä ryssin yhden vuodan perusteellisesti. Tapetti loppui kesken, ja hain rullan lisää. Ja sekin loppui kesken niin, että yhden oven pielestä jäi 20 senttiä puuttumaan! Jos en olisi pilannut sitä yhtä vuotaa, olisi tapetti riittänyt juuri ja juuri, mutta nyt jouduin hakemaan vielä yhden rullan (á 23€)
Mutta tilkkutyö- ja ompelutaidoista on selvästi hyötyä myös remontoinnissa. Tilkkutyöope saisi hepulin, jos näkisi, mihin käytän kallista leikkuualustaani. Sen avulla on todella helppoa leikata vuotia, tulee takuulla 90 asteen kulmat, ja tapettiveitsi kulkee näppärästi sen reunaa myöten. (Siis sen alustan päällä en sentään leikkaa, silloin se olisi jo entinen alusta)
Lisäksi huomaan, että asia, josta miehet aina purnaavat, on mulle ihan helppoa. Tapetti on aivan yksinkertaista kohdistaa millilleen oikein, kun on sitä samaa joutunut tekemään kankaiden kanssa. Tässä rumassa tapetissa on vielä hyvin hankalat kohdistukset. Vähäks mie oon leuhka osaamisestani
Vein mökille sen ison, romuluisen jenkkisängyn päälle kokeeksi vanhat valkoiset verhoni, jotka ompelin sivuistaan yhteen. Nämä eivät jää todellakaan päiväpeitoksi, mutta halusin nähdä, miltä sänky näyttää sitten kun siinä on valkoinen (tai jonkinvärinen) päiväpeitto. Tällaiselta:
Koemakasinkin sängyn, on se aika hulppea, niin korkeakin, että melkein tarvii tikkaat, jotta pääsee nukkumaan. Oonko mie se todellinen prinsessa herne sängyssä patjojen alla?
Niin ja keksin myös, että teen noista verhoista, joita on kolme (miksi kolme?? pariton määrä?) helmalakanan sänkyyn. Uhraan yhden vanhan lakanan, jonka reunaan kiinnitän nuo verhot oikeaan korkeuteen mitattuna. Tulee halvaksi, sanoisinko ilmaiseksi.
Onko muuten kenelläkään hyviä ideoita, mikä voisi olla persoonallinen, tyyliin sopiva, mutta halpa yöpöytä sänkyni viereen?
Ja otsikkoon viitaten: Esikoinen halusi mun tekevän hänellekin seinävaatteen bargello-mallilla. Yritin kysyä, että eikö mikään muu kävisi, olisi kiva tehdä jokin uusi malli, mutta hän itsepintaisesti intti haluavansa juuri bargellon. Ja saamansa piti, tästä tulikin aika iso Esikoisen olkkarin seinälle, isoa nimenomaan toivottiin:
Seinävaatteen taakse laitoin omistuskirjoituksen. Ettei vain pääse unohtumaan, että oma äippä tämän hänelle rakkaudella ompeli:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.