... veisattiin kansakoulussa. Mitä hyötyä muuten oli opetella lähes koko virsikirja ulkoa, ja niin hyvin että vieläkin veisaa ulkomuistista virren poikineen. Miksi sellaiset jäi päähän, mutta varsinainen tieto ei. Siis mun höttöpäähäni ainakaan.
Sen sijaan muistan selvästi, miltä koulun eteisessä tuoksui. Millaiseksi se tuoksu muuttui vähän ennen ruokatuntia, kun keittäjä kantoi sinne emaliämpäreillä (!) ruokaa odottamaan syöjiä. Yritin aina hajusta tunnistaa, mitä ruokaa oli, ja helpotus oli melkoinen, jos haju kertoi, että ruokana oli vaikkapa lihasoppaa, ei makaronivelliä. Sitten ruokatunnilla pulpetista kaivettiin vohvelikankainen, kirjailtu ruokaliina, levitettiin pöydälle ja mentiin jonossa hakemaan ruokaa.
Pienessä kylässä kaikki tunsivat toisensa, koulussakin oli yhteensä vain kolmisenkymmentä oppilasta. Keittäjä tunsi minusta suurta huolta, koska olin huono syömään, enkä saanut maitoa ollenkaan uppoamaan kurkusta alas. (syömisessä olen parantanut huomattavasti tapojani, mutta maitoa en kykene juomaan tänäkään päivänä). Olin Kulta-aika lapsuuden-kirjan mukaan kouluun mennessäni 117 senttiä pitkä ja painoin parikymmentä kiloa. Kuulemma selässäni keikkuva reppu oli suhteettoman iso, kun kuljin kävellen kylän halki koulutietäni (= 3 km, se oli hirvittävän pitkä matka kävellä eestaas päivän aikana mun rimppakintuillani)
Pieni kokoni kai sai aikaan sen, että yläluokan oppilaat ottivat minut erityissuojeluunsa. Ei siinä koulussa ketään varsinaisesti kiusattu, mutta mie pääsin mukaan isompien touhuihin, ja olin ainoa alaluokkalainen, joka pääsi yläluokkalaisten rakentamaan hienoon lumilinnaan sisälle. Muistan, millaista oli ryömiä ensin pitkää tunnelia - niin pitkää, että opettaja kävi tarkistamassa että se kestää - pitkin varsinaiseen linnaan, johon oli tehty istuimet seinän vierille. En voinut uskoa, että niin hienoa osaa kukaan rakentaa. Yritin kotona tehdä samanlaisen, mutta voimat ja taidot loppuivat alkuunsa kesken. Niin, ja pari alaluokan poikaa myttäsi minut ojanpohjalle koulumatkalla kostoksi siitä, että oli yläluokkalaisten lellikkipentu. Kateuksissaan!
-------------------------------------------------------------------
Ja nyt pitäisi osata rakentaa kunnon aasinsilta varsinaiseen aiheeseen. Teen sen näin: mun mökissäni, JONKA KAUPPAKIRJAT ALLEKIRJOITAN TÄNÄÄN, tuoksuu vanhalle mummulalle, kansakoulun eteiselle ja puuhellalla keitetylle ruoalle. Tänään on se suuri päivä, jolloin mökin hallintaoikeus siirtyy mulle! Tarvitseeko sanoa: olen innoissani!
Eilen kiertelin kirppareita. Oli mukavaa kierrellä, kun oli todella etsittävä tarpeeseen kaikenlaista. Vielä jäi mietityttämään viisi ruusulautasta, mutta kun hinta oli 4,20 / kpl, en raaskinut ostaa. Sen sijaan ostin neljä puurokuppia hintaan 2€ yhteensä, juomalaseja viisi kappaletta 1,50€ kaikkinensa, sekä kaksi kallista ruusuastiaa, isompi vati 7€, pienempi 3,70
Kunhan saan avaimet käteen, otan Viivin mukaani tutustumaan mökin reviiriin, ja toivottavasti saan muksutkin mukaani. Heitä ei pahemmin tunnu mamman uusi työleiri kiinnostavan. No, eipä Viiviäkään, ei sen puoleen. EVVK, sanoisi hän:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.