Viivi on ollut aika sairas viimeiset päivät. Oksentelu alkoi keskiviikkona, mutta en siihen reagoinut sen kummemmin, kun vesi ja ruokakin menivät alas ja Viivi oli vielä reipas ja hyvävointinen. Koirathan oksentelevat helposti, se menee ohi itsestään.

Torstaina oksenneltiin edelleen, yöllä oli tullut makkarin matolle edellisen päivän sapuskat. Ja eilisen päivän aikana Viivin vointi huononi selvästi. Lopulta se vain makoili kipeän oloisena, korvat luimussa. Enää ei vesikään mennyt alas, ja illalla se oksensi mahansa aivan tyhjäksi. Yöllä me ei kumpikaan saatu kunnolla nukuttua, tosin Viivi ei oksentanutkaan. Eihän mahassa enää ollut mitä oksentaa.

(kuva eilisillalta)

Aamulla kahdeksalta olin puhelin kourassa ja soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka muuten aina sattuu olemaan jossain hornan tuutissa silloin kun meillä tarvitaan päivystystä, nyt 40 kilometrin päässä Iitissä. Sovittiin, että lääkäri tulee vastaanotolle yhdeksältä, ja me ajettiin Viivin kanssa sinne. Jouduin kantamaan Viivin sisälle, se ei jaksanut kävellä.

Mun pelkopeikkoni oli suolen tukkeuma tai kiertymä, mutta ainakaan käsin tunnustelemalla mitään ei tuntunut, eikä Viivi vingahdellut tutkittaessa. Vierasesine suolessa on Viivin kohdalla aika pieni mahdollisuus, koska se ei pidä tapanaan syödä edesmenneen Manun tapaan tikkuja, kiviä, sukkia... sehän ei edes nakertele luita vaan jemmaa ne tyynyn alle.

Kuumetta Viivillä ei ollut, sydän sen sijaan löi niin lujaa, että koko koira tärähteli. Onneksi syke oli tasainen, eikä mitään sivuääniäkään kuulunut. Viivin sydänhän pampattaa helposti silloinkin kun se on kiihtynyt tai innoissaan, nyt siis varmaan vain se takia, että se oli stressaantunut ja kipeä.

Viiville laitettiin tiputusletku, lääkäri sanoi että tiputetaan nestettä niin kauan kuin koiran hermot kestää. Viivi oli aivan rauhallinen ja sai melkein koko pussillisen nestettä kerralla, joten siinä tuli tämän päivän nesteet saatua. Ja mamma sai kovat kehut hyvin kasvatetusta koirasta, joka antoi tutkia ja tiputtaa nesteet.

Sitten oksennuksen estolääke- ja antibioottipiikit, ja päästiin kotiin. Nyt tarkkaillaan huomiseen, ja jollei koiran vointi kohene, on mentävä uudelleen. Nyt peukuttakaa, että Viivi paranisi. Ainakin se käveli omin jaloin ulos lääkäristä, itse asiassa aika vilkkaasti lähtikin

Edit: klo 16.00. Viivi on maannut piirongin alla koko päivän. Yhtäkkiä se ilmestyi keittiöön kerjäämään kinkkua En uskaltanut antaa sitä, mutta laitoin pari ruokalusikallista raejuustoa kuppiin, ja se söi sen. Huhhuh, kylläpä melkein säikäytti, en ole Viiviä noin kipeänä nähnyt!