Kävin menneellä viikolla räyhäämässä Stanstan blogin kommenttilaatikossa ja manaamassa huonoa arpajaistuuriani (vai manasinko huonolaatuista onnetarta? )

Meni pari päivää, ja postilaatikossa oli kirje.  Stansta oli säälinyt mua ja mun huonoa häviämistaitoani, ja sain tällaisen suloisen lohdutuksen:

Kolmenlaisia ruusutarroja, joista osa pääsee mökkikirjani sivuja koristamaan. Lisäksi Stansta oli askarrellut mukaan kortin, jossa sanotaan, että tule pois sieltä peiton alta . Kortin kulmaan on kiinnitetty nappi, jossa lukee:" Sopiva päivä siihen hommaan". Kunhan saan tämän postauksen valmiiksi, kiinnitän napin rintaani ja kokeilen, antaisiko se puhtia siivoamiseen 

Ofelia antoi mulle uuden, kauniin tunnustuksen, jonka mukana seuraa haaste. Tällainen:

(osaan  tietty suomentaa tuon tekstin, mutten viitsi, koska siitä aina tulee sanomista kuitenkin)

Ja säännöt sanovat seuraavasti:

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Tässä aistilistani:

Näkö: Kaksoslikka sanoi tänä aamuna, kun näki että olin ostanut turhaa (joskin halpaa) pikkusälää mökille, että olen materialisti. Mie korjasin, että en ole mielestäni materialisti, mutta olen esteetikko. Nautin kauniin katselemisesta, eikä sen tarvitse olla omaa, katselen mielelläni myös muiden esineitä, tavaraa, maalauksia,  koteja... eilen illalla myöhään koin näköaistin kautta huikean elämyksen. Kävelin pimeällä vähän kauemmas mökistä ja jäin katsomaan upeaa tähtitaivasta, jollaisena taivas näyttäytyy vain pilkkopimeässä. Tunsin miten kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Olin yhtä avaruuden kanssa, huikea tunne! Näköaistin aikaansaama.

Kuulo: mennyttä kalua. Elämäni suurimpia murheen aiheita. Kuulon heikkeneminen ei ole jalostanut minua, ja kuulon heikettyä kilpirauhastulehduksen  seurauksena menetin myös mulle niin tärkeän musiikin ja ammatin. Siis paska-aisti silloin kun se ei toimi kuin pieneltä osalta

Haju: sanotaan että kun yksi aisti heikkenee, toinen vahvistuu. Jos näin on, se vahvistunut aisti on mulla hajuaisti. Haistan kaikki pienetkin vivahteet, ja kärsin suuresti epämiellyttävistä hajuista. Nautin puhtaista tuoksuista, metsän tai meren tuoksusta. En voi pestä hiuksiani tai ihoani kuin tietyntuoksuisilla aineilla, en kuitenkaan ns hajuttomilla aineilla, koska ne eivät todellakaan ole hajuttomia. Olen myös yliherkkä hajuvesille, joten lähden rivakasti huoneesta, jos joku käryää parfyymille. Yksi ihanimmista tuoksuista on vauvan tuoksu

Tunto: eilen koin uudenlaisen tunto-aistimuksen, kun Mimosan esimerkkiä noudattaen hankin itselleni piikkimaton. Kokeilin eilen illalla sitä, ja oli pakko uskoa, että siinä on tehoa. Tunsin selvästi rentoutuvani, ja veri alkoi kiertää yläkropassa. Mielenkiintoinen. Muuten koen tällä hetkellä tuntoaistin olevan itselleni aika merkityksetön; johtuuko sitten siitä, että olen sinkkunainen enkä koskettele miehiä . Pelkän tuntoaistin stimuloimiseksi en taida miestä riesakseni hankkiakaan. Ja muuhun en muista miestä tarvinneenikaan

Kuudes aisti: Tässä matkin Ofeliaa, mutta olisin lisännyt tämän joka tapauksessa itsekin. Mulla on hyvin herkästi toimiva kuudes aisti. Erityisen herkkä se on lasteni kohdalla: tiedän aina jos jollain lapsellani on paha olo. Samoin oma äitini vaistosi ja vaistoaa vieläkin, jos mulla on jotain ongelmia. Olen pelastunut pari kertaa varmalta kuolemalta aistini avulla. Osaan varoittaa myös lapsia ennalta: jotain on tulossa, joten pitäkää silmät ja korvat auki. Aina se on pitänyt paikkansa. Näen myös enneunia. Joskus näen hämäysunen, joka voisi olla enneuni, mutta sitten se ei toteudukaan. Jollei uni ole toteutunut neljän kuukauden sisällä, se on ollut bluffausta.

Ja sitten viisi haastetta: lahjoitan siis tämän tunnustuksen haasteen kera piikkimatto-Mimosalle, Minzille, Saanelille,  Maijalle ja Stanstalle. Alkakaapa ahertaa!

Ja nyt nappi rintaan ja imuri kouraan!