Nyt voi tännekin kirjoittaa, kun tuo Stansta laittoi omaan blogiinsa pikamerkinnän, että Stansta, Poika ja Epsoo poikkesivat täällä mun luona - kuten sanoin heidän lähtiessään - pikakahvia juomassa. Oli aika kiire saada Poika ajoissa kasarmille, ja Stansta jälkeenpäin viestittelikin, että olivat juuri ajoissa kasarmin portilla.

Kun auto ajoi pihaan, mentiin Viivin kanssa ulos vastaan, jotta Viivi ei jännittäisi niin kovin vieraita ihmisiä. Ei se auttanut, Viivi pelkää näköjään kaikkia uusia ihmisiä (paitsi yksi poikkeus tähän sääntöön on, kerron myöhemmin..), mutta toisaalta: jos samat vieraat tulevat toisen kerran, Viivi kyllä muistaa, että nämä olivat koirien ystäviä, eikä enää lymyile piiloon. Hyvin varovasti Viivi haisteli, ainoastaan mamman sylissä ollen. Stanstan ihana Poika sai vähän silittääkin, ainakin pääsi haisteluetäisyydelle. Siis Viivi haisteli :)

Arvatkaapa, mitä sain kassissa tuliaisiksi. No, arvatkaa nyt, mie en meinannut ensin hokata, mitä siellä on, mutta nauru pääsi, kun näin nämä:

Viivi sai ihan oman tuliaisensa (jota nimitin ensin kissaksi, ja sain Stanstan tyrmistymään!). Aamulla laitoin tuliaisen lattialle, ja Viivi nuoli sen perinpohjin, päästä hännänpäähän, mutta en ehtinyt ottaa kuvaa.

Tällainen Pikku-Viivi:

Mistä se Stansta näitä löytääkin

Ja sitten, kadehtikaa taas kaikki kateelliset kanssasisaret. Tämä on aivan kertakaikkisen ihana, niin mun näköinen enkeli, että ei voi enempää mun näköinen olla! Nyt se on piirongin päällä kunniapaikalla:

Oi miten hän on mietteliäs, mitä lie miettii, suuria enkeliajatuksia! Kunhan illat pimenee, sytytän tuon kynttilän.

Ihmeen paljon puolessa tunnissakin ehtii puhua... ja on ihan pakko kertoa, että Epsoo (joka ei ehkä tiennytkään huonosta kuulostani) nousi pöydästä, ja alkoi kulkea kohti kodinhoitohuonetta. Availi ovia, ja mie esittelin hänelle kotiani, kunnes älysin, että mies etsii oikeastaan vessan ovea Varmaan hän asiansa mulle sanoikin, mutta se meni huonojen korvieni ohi, ja melkein mies pissi housuunsa

Juu, mulla on taito ottaa ilo irti omasta vammastani, en tiedä sitten, naurattaako nämä sellaista, joka joutuu mun kanssa tekemisiin.

Paluumatkakin kuulemma sujui hyvin, Stanstan blogissa on varmaan lisäselvitystä siitä matkan varsinaisesta tarkoituksesta, mie olin vain sellainen välietappi. Mutta oli mukava tavata! Ja kiva että piirakka maistui!

P.S. Viivin kanssa käveltiin lenkillä pari päivää sitten. Vieras mies seisoi tienristeyksessä, ilmeisesti autokyytiä odotellen. Viivin häntä alkoi vipattaa jo kauan ennenkuin oltiin miehen kohdalla, ja kun oltiin miehen luona, heilui jo koko koira ja päästeli ilopissoja tielle. Aivan uppo-outo mies, kumartui rapsuttelemaan Viiviä ja ihmetteli, kun sanoin että tämä koira ei yleensä ikinä vieraiden lähelle uskaltaudu. Totesin sitten miehelle, jolla oli aivan vitivalkoinen tukka ja parta, että Viivi katsoi varmaan sut samanrotuiseksi, kun teillä on samanväriset hiukset. Nykyään mies moikkaa aina iloisesti autolla vastaan tullessaan. Viivin serkku