Kerrankin Hannia onnisti arpajaisissa. Leenuliinin kymppitonnin arvonnassa (siis kävijämäärä, ei rahamäärä..) onni potkaisi, ja maanantaina sain paketin. Olen niin lapsellisen malttamaton, että en meinannut malttaa olla repimättä jo postilaatikolla kuorta auki. Tällainen palkinto:

Ihana kortti, ja niin kauniisti paketoitu, ruusulla koristeltu rasia, etten meinannut raaskia avata sitä. Rasiasta löytyi ihana enkelikello. (Kuva on huono, mutta en jaksanut paneutua, perustelen sen paskamaisella ja sairaalla olollani. Osaisinhan mie toki..)

Tuulikello löysi paikkansakin heti. Mulla roikkuu katossa lintuhäkki, enkelit pääsivät kilkuttelemaan häkin pohjasta roikkuen.

Äh, kuvat senkun huononee. Mutta kuvitelkaa loput. Tuohon lintuhäkkiin ei todellakaan vangita lintua, mutta siellä on kukkapurkki valmiina odottamassa, että ostan siihen muratin tapettavakseni.

Sairaskertomukseni jatkuu. Kuume on tainnut laskea, tai ainakaan sitä ei ole jollei mittaa. Mutta tämä yskä repii kohta kylkiluut poikki. Kun astmaatikko saa yskän, se sitten onkin sitkeää ja kuivaa ja paskamaista laatua. Hermo menee, sekä mulla että kaikilla jotka täällä joutuu tätä paukuttamista kuuntelemaan.

Ja valitusosioon menee sekin, että en saisi makoilla kahta päivää. Nyt on sitten selkäkin kipeä, ja potuttaa. Yski siinä sitten kun selkä prakaa, oksennus tulee ja sanonko mitä vielä. No v***ttaa!

Tuli kyllä enkelit oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Toivottavasti Leenuliini puhalsi niihin vähän parantavia voimia.

Ja sitten tulikin jo mieleen, että turhia narisen. Tämähän on vain flunssatauti, joka paranee. Mie oon ihan kauhea narisija. Poistun siis häpeämään. Täten.