Tarttee vähän elvistellä kielitaidolla. On englannit, saksat, ruotsit ja ranskat hanskassa Itse asiassa pitääkin joskus kertoa mun lukion lyhyen ranskan opinnoista muutakin kuin nasaalin opiskelu...

Mutta nyt on Hannia onnestanut aivan roppakaupalla! Kuulkaas nyt! Ensinnäkin mie sain TAAS blogiini palkinnon! Luovuttajina olivat Harakka, Leenuliini , Maija,  sekä  Minz. Voitte ehkä kuvitella mun ilmeeni (Holly ainakin voi, kun oli mut unessa nähnyt..), suu messingillä, sananmukaisesti.

Tällainen palkinto, ja koska tämä on aika monella blogiystävällä jo olemassa, en jaa tätä kenellekään erityisesti, vaan ne jotka jaksavat tänään(kin) lukea lätinät, ottakaa mukaanne, olkaa niin ystävälliset

Sitten aivan ihana juttu mun (ahneen) pikkusiskon järjestämästä ylläristä. Olipa mukava parin päivän reissu Hesaan, nimittäin:

Oltiin tehty mulle erityisen edullinen diili. Mie menin jalkahoitajaksi opiskelevan siskon koeasiakkaaksi koululle, sain palkaksi kovettumat, kynnet viimeisen päälle hoidetuksi, siskon opettaja löysi mun jalasta jopa pikkuisen känsän (ja sisko pari kehittyvää känsää, apua!!), joka poistettiin, ja kaiken kukkuraksi sisko tarjosi MULLE palkaksi koekaniinina olosta mahtavan ruoan nepalilaisessa ravintolassa. Slurps, nam ja maiskis!

Diiliin kuului kyllä mun osaltani muutakin kuin pelkkä tuolissa hoidettavana istuminen. Olin luvannut tehdä umpikiireiselle (on sellainen sana suomen kielessä, on!) siskolle kevätsiivouksen sillä välillä kun hän on hoitamassa varsinaista päivätyötään. Siivoaminen on oikein mukavaa puuhaa, jollei tarvitse omaa lääväänsä siivota. Tein monta tuntia hommia, ja sain paikat kiiltämään .

Hommaa hieman hidasti siskon tyttö, kummityttö, joka tuli käymään. Tyttö on lievästi sanottuna puhelias 26-vuotias nuori nainen, kertakaikkisen viehättävä persoona, joka pälätti taukoamatta, siirtyi sujuvasti asiasta toiseen, pompahteli perässäni, suu kävi, päläpäläpäläpäläpälä, ja kuuntelu vei huomiotani sen verran, että siivoamisen tahti hidastui. Sain silti siivotuksi, ja siinä ohessa myös kummilapseni tuoman läjän kirpparivaatteita läpi käydyksi. Yksi ideoita pursuilevan naisen projektina on tuunata kirpparilta löytyvät vaatteet itselle sopiviksi, ja niitä yhdessä pähkäiltiin.

Eikä tässä kaikki. Kun sitten illalla tulimme siskon kotiin (hän muisti asiaankuuluvasti ja kovaäänisesti ihastella siivottua kotiaan), ja olin lähdössä ajelemaan omaan kotiin, tökkäsi sisko käteeni paperipussin. Kotona tutkin pussin sisällön tarkemmin, ja katsokaa:

Jalkavoidetta (vihje siitä, että voisin useammin rasvailla jalkojani...)

Kauhean iso pänikkä lempijuomaani!!!

Eikä siinäkään vielä kaikki: tällainen keijukainen, tuikkukynttilöineen istuu nyt kaiteellani:

Voi hyvänen aika, että mulla on niin hyvä mieli että hyrinä kuuluu. Kuuletteko kaikki?