... on tietenkin leipominen ja kuumassa keittiössä häärääminen. Tuli pakkotilanne, ja voi vitsit miten HERKULLISIA gluteenittomia "ruisleipäsiä" tein.  Ja voi vitsit, arvatkaapa vaan, laitoinko jauhomääriä itselleni ylös, kun keksin reseptiä ihan omasta päästä. En enää IKINÄ onnistu tekemään näin hyviä leipäsiä, ja näillä olisi voinut osallistua vaikka leivontakilpailuun. Olen jo syönyt kolme

Keliaakikot, sekä gluteenittomia leivonnaisia leiponeet tietävät, että hiivataikinasta leivottujen leivonnaisten koostumus ja maku eivät ole samanlaisia kuin tavallisten leipomusten, meidän taikinoista kun jää se sitko puuttumaan. Mutta näiden rakennekin oli melkein (vai ihan?) kuin normileivonnaisten.

Makua voisi verrata jo melkeinpä ruisleipiin, sellaisiin "nallikoihin". Ruisjauhona tässä toimi tattarijauho ja tattarirouhe.

Ja lähikuvaa rakenteesta. Ihan oikeaoppisesti rei'itettyjä

Tein taikinajuuren Vuohelan leipomon hapan ohut-leivästä siten että laitoin n. juomalasillisen leivänpaloja seokseen, jossa oli piimää ja vettä puolet / puolet, yhteensä noin 6 dl. Annoin muhia liinan alla vuorokauden.

Eilen lisäsin seokseen tattarijauhoja ja tattarirouhetta. Mutta määrää en sitten mitannut, voi minnuu! Sen verran jauhoja laitoin, että seoksesta tuli paksu velli. Ja taas annoin muhia vuorokauden.

Tänään sitten lisäsin loput aineet: paketti hiivaa lämpimään vesitilkkaan liotettuna, ja psylliumkuorta liemeen antamaan sitkoa. Sitten hapannettu taikinajuuri sekaan, suolaa, vähän sokerijuurikasrouhetta kuiduksi, sekä Jyttejauhoa ja tattaria, suunnilleen saman verran molempia. Taikinasta tuli sellainen paksuhko puuro, josta lusikalla tein kökkösiä pellille ja nostatin vielä kerran.

Paistoin kuumassa,250 asteen uunissa. Kuoresta tuli rapsakka, juuri sellainen kuin TÄYDELLISESTI ONNISTUNUT gluteeniton leipä voi olla. Ja olen varma, että ikinä en enää saa samanveroisia.

Voisikohan syödä vielä neljännen halkeamatta? Ne on aika pieniä...

P.S. Kilpailuvastauksia kerätään vielä alempaan postaukseen sunnuntaihin saakka. Olen nauranut täällä  mielikuvituksellisille (vaikea sana!) vastauksille käkättämällä yksikseni