Meinas melki tauti iskeä. No, iskikin, enkä vieläkään uskalla lähteä liikkeelle, mutta istua jaksan jo. Ihan tällaista tautia ei ole kai tullut sairastettuakaan, vaikka astmaatikkona olen aika hyvä yskimään

Oisko sikatautia, toivon niin, kun kerran tauti oli / on. Yskiminen oli niin valtaisaa, että yksi sessio saattoi kestää tunnin Välillä oksensin ja jatkoin siitä mihin jäin, ja lopulta itkin, räkää valui joka reiästä ja happi loppui

Kuume sahasi ylös-alas, päänsärky oli infernaalista, ja tauti oli ilmeisen voimakasta laatua, koska menetin ruokahaluni. Mie! Ruokahaluni! Nyt olen yskinyt vatsanahkani kipeäksi, kyljet kosketusaraksi, ja lapaluiden välissä repsottaa varmaan yksi paikaltaan irronnut nikama. Päässä vihlaisee vieläkin, aivan kuin joku ampuisi ritsalla, ja päänahkakin on niin arka, ettei meinaa harjaamaan pystyä. No, enpä ole paljoa hiuksia harjaillutkaan viimeisen viikon aikana.

Tässä on tuhraantunut kaksosten hiihtolomakin, ovat hoitaneet mammaa, käyneet kaupassa, hoitaneet elukat, tehneet lumityöt. Eivätpä ole päässeet pahantekoon.

Nyt joku tietenkin parkaisee, että siitäs sait, mikset ottanut rokotetta. Mie parkaisen takaisin, että ei se niin ole, vaan miksi olin päästänyt kaapista konjakin loppumaan! Oikeasti olisin ottanut konjakkipaukun siinä vaiheessa, kun olin kolmena yönä nukkunut yhteensä nelisen tuntia, ja aloin nähdä harhoja. Yskältä olisin saanut pätkittäin nukuttua, mutta menin ihan sekaisin valvomisesta, enkä saanut unta. Voi Mimosa, tulit mieleeni!! Konjakki olisi rentouttanut, mutta tässä kävi varsinainen työtapaturma; mullahan on yleensä aina lääkepullo kaapissa hätätapausten varalta, nyt ei edes pientä tilkkaa!

Sitten meni ääni, ensin kokonaan, ja nyt puhun sellaisen kuolevan variksen äänellä. Äitini soitti pari päivää sitten, ja kun sanoin puhelimeen nimeni (tai puolikkaan, loppu meni pihinäksi), oli äiti toisessa päässä ihan hiljaa, ja kysyi sitten arasti: onko se Hannele? Kun sain kähistyä puhelimeen, että olen hänen tyttärensä, äiti sanoi kiireesti: kuuntele sinä vaan, minä puhun. En viitsinyt sanoa, että sellaisiahan ne meidän puhelut tahtoo olla aina.

Ääni on täysin hallitsematon. Se kähisee, muuttuu miehen mörinäksi ja yhtäkkiä piippaa jonkin korkean äänen sekaan. Tämä kaikki ehtii tapahtua yhden lauseen aikana. Kuume onneksi laski eilen, enkä tänään ole mitannut, uskon että tauti alkaa selättyä.

Mutta olen vakavasti harkinnut bisnesnaiseksi ryhtymistä. Sain sähköpostiin niin kiinnostavan tarjouksen, että ehkä otan asianomaiseen yhteyttä. Tällainen viesti:

Greetings
 I am Mrs.Morin Adisa Daniel,i am seeking your interest in a business partnership,respond

Olen Mrs.Morin Adisa Daniel, pyrin kiinnostustasi liikekumppanuusohjelma

Toivottavasti tää oli aito viesti, ja tuosta naisesta saisin hyvän liikekumppanin. Tai sitten sain tuolta naiselta madon koneeseeni

Edit illalla: Kuume alkoi nousta uudelleen siihen malliin, että Kaksosjätkä vei iltaseitsemältä päivystykseen. Sain antibiootit keuhkikseen ja astmalääkkeet hengenahdistukseen. Siellä otin yhden kortisonitabletin ja inhalaattorin kautta lääkettä. Nyt on jo helpompi hengittää, ja antibiootit laskee kuumeen varmaan nopeasti. Kohta taas mennään vauhdilla!