Kolmas yritys postata tänään. Jollei nyt onnistu, heitän koko koneen seinään. (tähän tulisi kiukkuhymiö, jos hymiöitä saisi tekstin sekaan)

Ensimmäinen kerta meni ketuille, kun yritin käyttää tuota hienoa esikatselutilaa. Kyllä tekstiä pääsi esikatselemaan, mutta sieltä ei päässyt takaisin muokkaamaan kirjoitusta  uudelleen. En siis käytä esikatselua.. Toinen kerta epäonnistui, kun teksti ei kopioitunut oikeassa muodossa. Ohhoijaa... kuvia en saa vielä ladattua ollenkaan. Ja tuli mieleeni, että jos haluan julkaisemisen jälkeen korjata tekstiä, mitenköhän saan tämän näkyviin... No, nyt on pakko onnistua kerralla. Tai kone lentää.

(edit 11.2: nyt tapahtui jotain, joka näköjään, ilmeisesti estää kommentoinnin tämän postauksen perään. En saa sitä pois, koska kojelaudalla näyttää kommentointimahdollisuus olevan... huoks!! Niin että tämä kommentointiesto ei tullut Hannilta. Älkää kysykö, mistä se tuli >:-/ )

(edit2: kommentointimahdollisuus palasi. Älkää kysykö, miten se tapahtui..)

Tämä kiukkuhan piti käyttää hyväksi, ja kirjoitin lehden yleisönosastoon aamulla. Tuskin julkaisevat, mutta miehän voin julkaista sen täällä ihan omin luvin. Kirjoitin minkä kirjoitin. Kiukkuni nosti Jorma Pokkisen (ilmeisesti Aamulehden Hra Päätoimittaja) tv-ohjelma-arvostelu paikallisessa lehdessä. Mies arvosteli viime sunnuntain tv-ohjelman Aamusydämellä otsikolla Sydän syrjällään. Näin kirjoittaa Pokkinen:

"Sunnuntaiaamu on kahvintuoksuinen ja leppoisa.
  Avaat television. Haet sieltä samaa tunnelmaa. Alkaa Aamusydämellä.
  Kuuntelet hetken, ihmettelet toisen, kummastelet kolmannen. Kyllä on maailma vääryyttä täynnä.
  Hanna, Hilla ja Stiina antavat kummallekin korvalle. Tympeitä sosiaalityöntekijöitä, ammattitaidoton kotipalvelu, ymmärtämättömät päättäjät, sijaisperheetkin kaukana paratiisista.
  Sairaiden lastensa kanssa arkeen väsyneet äidit siinä tulittavat ja tylyttävät.

  Se heille sallittakoon. Asia on tärkeä - ja sitten sillä on toinen puolensa. Kovin on kirpeä aamu heille, jotka parhaansa yrittävät.

  Suomessa epäkohtia riittää. Mutta mitä jos meitä armahdettaisiin niiltä edes puoleen päivään. Edes sunnuntaisin?"

                            ----------------------------------------------------------

Mie katsoin tuon ohjelman. Äidit olivat hyvin asiallisia, puhuivat lastensa sairauksista, elämästä sen sairauden varjossa, antoivat palautetta epäkohdista, mutta eivät todellakaan vaahdonneet, eivät edes tulittaneet. Harvinaisen tervepäisiä ja rauhallisia äitejä.

Joten mie kirjoitin oman vastineeni. Julkaisivat eli eivät.

Tuntuipa ikävältä lukea Jorma Pokkisen pilalle mennestä sunnuntai-aamusta (radio-tv-sivu KS 6.2) Miehen kahvintuoksuisen, leppoisan aamun pilasi tv-ohjelma Aamusydämellä, jossa vieraana oli kaksi äitiä, Hanna ja Stiina. Pokkisen valitettavana kohtalona oli vajaan tunnin ajan joutua kuuntelemaan, miten nämä sairaiden lasten äidit kertoivat elämästään, ja taistelusta yhteiskunnan välinpitämättömyyttä vastaan, takaraivossa jatkuva pelko lapsen terveydestä. Pokkinen puhuu arkeen väsyneistä äideistä, jotka tulittivat ja tylyttivät. Ja samalla saivat miehen vetämään vastapaistetun croissantinsa väärään kurkkuun.

Onhan se valitettavaa, että TV:stä tulee tällainen ohjelma, ja vielä sunnuntai-aamuna riesaksi heille, "jotka parhaansa yrittävät" (lainausmerkkien sanamuoto J.P:n) Mutta Pokkiselle tiedoksi: elämää ei aina voi hallita, ei edes omaansa. Kaikkien osalta elämä ei mene niin helposti, että ainoa harmituksen aihe on sunnuntai-aamun tv-tarjonta. Joillekin elämä saattaa arpoa sairaan lapsen, joillekin jopa lapsen, joka ei elä aikuisuuteen saakka. Ja valitettavasti on äitejä, jotka eivät ole hiljaa ja niele epäkohtia, alistu kohtaloonsa, vaan jotka jaksavat nousta barrikadeille ja tuoda epäkohdat esiin.

Pokkiselle ei ehkä elämä ole jakanut huonoja kortteja, joten voi tyytä kiukkuamaan kahvikuppi kourassa sunnuntain tv-tarjontaa. Ehdotankin, että Jorma Pokkinen katsoo sunnuntaisin klo 9-10 välisenä aikana viikon varrella tallentamaansa kevyempää matskua. Asettuu lämpimän peiton alle villasukat jalassa onnellisena siitä, että lähellä ei ole lapsia, joiden hoitoon tarvitsisi paneutua, joista täytyisi olla huolissaan. Voi keskittyä vain itseensä ja valitsemaansa tv-ohjelmaan, jota katsoessa ei tarvitse ajatella, eikä varsinkaan asettua toisen elämäntilanteeseen Kyllä Pokkinen viikon varrella jonkin ohjelman löytää, tarpeeksi aivottoman. Suosittelen esim ohjelmaa Beverly Hillsin täydelliset naiset (AVA). Siellä lapset vahtii palkattu lastenhoitaja, ja äidit voivat keskittyä vain itseensä ja esimerkiksi rakennekynsien hoitoon.